Luontaishoidot, joita kutsutaan myös täydentäviksi ja vaihtoehtoisiksi hoidoiksi tai perinnehoidoiksi, jakavat voimakkaasti mielipiteitä yhteiskunnassamme. 2000-luvulla hoidoille on vaadittu kahdenlaista sääntelyä, yhtäältä rajoittavaa lakia ja toisaalta lainsäädäntöä niiden käytön helpottamiseksi. Julkinen keskustelu on painottanut tutkimusnäytön puutetta ja vaihtoehtohoitojen potentiaalisia vaaroja. .   Tutkimuksessa selvitettiin sisällönanalyysin keinoin, mitä luontaishoitojen käyttäjien perustelut hoitojen käytölleen ja niistä saadulle avulle kertovat luontaishoitokulttuurista, joka on osa laajempaa terveyskulttuurin kenttä. Tutkimusaineisto käsitti 5366 kirjallista vastausta kysymykseen luontaishoitojen tuomasta avusta vastaajille. Kysymys esitettiin oikeusministeriön ylläpitämässä Otakantaa.fi-verkkopalvelun luontaishoitokyselyssä 8.10.–15.12.2021.   Tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia luontaishoitojen koetuista hyödyistä vaivojen hoidossa ja tuesta elämäntapamuutoksille. Perustelut luontaishoitojen käytölle ja niistä avun saannille tiivistyvät kolmeen perustelutyyppiin, jotka ovat vetoaminen käytännössä havaittuihin, arjessa koettuihin hyötyihin, tyytymättömyyteen terveydenhuollosta saatuun apuun ja viittaaminen kokonaisvaltaiseen hoitotapaan.   Käyttäjien perustelut kertovat terveyskulttuurimme monimuotoisuudesta. Aineiston mukaan käyttäjien näkemykset luontaishoidoista ovat myönteisempiä kuin julkisessa keskustelussa pinnalla olleet kannanotot hoitojen mahdollisesta haitallisuudesta. Vaikka kiistellyt hoidot sijoittuvat virallisen terveydenhuollon marginaaliin, niillä on luontaishoitokulttuurissa selkeä ja arvostettu paikka lääketieteellisten hoitojen rinnalla. Tutkimustulokset tuovat esiin luontaishoitojen käyttäjien näkökulmia hoitoja koskeviin yhteiskunnallisiin kiistoihin ja lisäävät terveyskulttuurisen erilaisuuden ymmärtämistä.