No abstract

No abstract

Empirical data on the behavior of radionuclides in the biosphere are needed for validating radioecological models. In this study, data collected from two lakes in Northern Finland were used to investigate the transfer of 137 Cs from lake water into fish during a 20-year period after the Chernobyl nuclear power plant accident. The results indicated that transfer of 137 Cs in the food chains investigated is nonlinear: the water-to-fish concentration ratios (CRs) decreased with increasing 137 Cs concentration in water. Major deviation from linearity (constant CR) commonly assumed in radioecological modeling was observed only at low 137 Cs concentrations in water. Other findings of potential importance for radioecological models were that 137 Cs concentrations were threefold higher in piscivores than in nonpiscivores and that no differences in 137 Cs uptake were found between the two piscivorous species (pike and perch) studied or between three non-piscivorous species (vendace, white fish, and roach) representing different feeding habits (planktivore, benthivore, and mixed diet).

In radioecology, transfer of radionuclides from soil to plants is typically described by a concentration ratio (CR), which assumes linearity of transfer with soil concentration. Nonlinear uptake is evidenced in many studies, but it is unclear how it should be taken into account in radioecological modeling. In this study, a conventional CR-based linear model, a nonlinear model derived from observed uptake into plants, and a new simple model based on the observation that nonlinear uptake leads to a practically constant concentration in plant tissues are compared. The three models were used to predict transfer of (234)U, (59)Ni and (210)Pb into spruce needles. The predictions of the nonlinear and the new model were essentially similar. In contrast, plant radionuclide concentration was underestimated by the linear model when the total element concentration in soil was relatively low, but within the range commonly observed in nature. It is concluded that the linear modeling could easily be replaced by a new approach that more realistically reflects the true processes involved in the uptake of elements into plants. The new modeling approach does not increase the complexity of modeling in comparison with CR-based linear models, and data needed for model parameters (element concentrations) are widely available.

Suomessa on yli 170 innokasta maatiaiskanan pitäjää. Heillä oli vuonna 2008 13 eri maatiaiskantaa, yhteensä noin 2200 kanaa ja lähemmäs 600 kukkoa. Maatiaiskanan säilytysohjelmaa koordinoi MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus. Ohjelma käynnistyi yli kymmenen vuotta sitten vuonna 1998. Perustamisvuodesta on ohjelmassa mukanaolevien sekä kasvattajien että eläinten määrä kolminkertaistunut. Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut kotieläingeenivarojen säilyttämiseen. Työtä varten on laadittu Suomeenkin kansallinen eläingeenivaraohjelma. MTT koordinoi ohjelmaa ja on mukana geenivarojen säilytyksen ja kestävän hyödyntämisen tutkimus- ja kehittämistyössä. Maatiaiskanan säilytys on tiloilla tapahtuvaa in situ-säilyttämistä, kanat kasvatetaan lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistavissa lattiakanaloissa. Säilytysohjelmassa keskitytään toistaiseksi kanakantojen vahvistamiseen ja rodun geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseen ja lisäämiseen.Maatiaiskanakannoilla tarkoitetaan maassamme ennen 1900-luvulla alkanutta teollista kanatuotantoa eläneitä, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita kanakantoja. Säilytysohjelman kana-aines on peräisin tiloilta, joilla tätä vanhaa kana-ainesta oli jäljellä.Säilytysohjelman tiedonkeruu perustuu kasvattajien ohjelmaan ilmoittautuessa antamiin perustietoihin ja kerran vuodessa lähettämiin raportteihin. Tiedot tallennetaan maatiaiskanarekisteriin, josta saadut eläinmäärät ovat pohjana rodun tilaa kuvaaville tilastoille.Lukumäärien lisäksi vuosiraporteissa kysytään eläinten hedelmällisyysominaisuuksia ja höyhenpuvun värejä. Maatiaiskanat munivat keskimäärin 0,5-0,6 munaa päivässä ja saavuttavat sukukypsyyden 22-24,5 viikon ikäisinä. Tyypillinen maatiaiskanan höyhenpuvun väri on musta, ruskea, punainen tai vaalea, kukon musta, ruskea, kirjava tai punainen. Munat ovat pieniä tai keskikokoisia, väriltään kermanvärisiä, beigejä tai ruskeita. Maatiaiskanasta hyödynnetään munien lisäksi myös lihaa ja höyheniä, teuraskukkojen kasvatus on yleistä.Maatiaiskana on rotuna edelleen vaarantunut, kaikki kannat uhanalaisia ja jotkut jopa kriittisesti uhanalaisia Ainakin yksi kanta ehti kuolla sukupuuttoon säilytysohjelmasta huolimatta.