Certain parasites of fungal sclerotia

Erviö, Leila‐Riitta

doi:10.23986/afsci.71621

Cited by 4 publications

(4 citation statements)

References 4 publications

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…Jo 1940-luvulla apilamädän tuhovoima alkoi laantua, koska erilaiset apilamädän rihmastopahkoissa loisivat sienet (esim. Coniothyrium minitans ja Episclerotium sclerotiorum) alkoivat luontaisesti yleistyä apilapelloilla (Erviö 1965). Myös viimeaikaiset selvitykset (Yli-Mattila ym.…”

Section: Kasvitaudit Hallintaan Välikasveilla Ja Viljelytekniikallaunclassified

Palkokasvit nurmitilan kierrossa

Nykänen¹,

Hannukkala²,

Rinne³

et al. 2010

SMST

View full text Add to dashboard Cite

Palkokasvien käyttö on viime aikoina lisääntynyt väkilannoitteiden ja väkirehujen hintojen äkillisten vaihteluiden myötä. Vaikka palkokasvien viljely ei ongelmatonta olekaan, katsotaan riskien kuitenkin monesti olevan pienempiä ja ainakin helpommin hallittavia kuin esimerkiksi maailman markkinahinnat. Nurmitilalla palkokasvien käyttö on helpointa aloittaa apilan lisäämisestä nurmiseoksiin, mutta nurmen välikasvina voidaan viljellä palkoviljoja kuten hernettä, härkäpapua ja jopa lupiinia viljojen kanssa seoksena. Sato voidaan korjata joko puiden tai säilörehuksi. Palkokasvit hyödyntävät karjanlannan ravinteet tehokkaasti ja lisäväkilannoitusta ei välttämättä juurikaan tarvita. Puna-apila on nurmiemme yleisin palkokasvi, mutta myös alsike- ja valkoapilaa käytetään varsinkin vaihtelevilla lohkoilla. Valkoapila kestää myös laidunnusta ja sinimailasta voi kokeilla hyvärakenteisille vähemmän happamille maille. Palkokasvit tuovat nurmen korjuuaikaan joustoa, koska niiden sulavuus laskee heiniä hitaammin. Palkokasvien biologinen typensidonta toimii tavallaan pellon ja tilan omana typpitehtaana. Tämä tehdas toimii tehokkaimmin, kun palkokasvit viljellään seoksina typpeä sitomattomien kasvien kanssa, typpilannoitus pidetään kohtuullisena ja nurmisato korjataan pois pellolta. Näin palkokasvien viljely ei myöskään lisää typen huuhtoutumista, jota usein pelätään. Apilan säilyminen nurmissa on koettu jonkin verran ongelmalliseksi. Tähän auttavat nurmen maltillinen lannoitus, uudet satoisat ja hyvin talvehtivat lajikkeet, oikea korjuuajankohta, pellon muotoilut ja toimiva salaojitus, tallausvaurioiden minimoiminen ja apilattomien vuosien pitäminen viljelykierrossa. Nurmea ei pitäisi viljellä ns. nurmesta nurmeen, koska maa ”väsyy”, kasvitaudit ja monivuotiset rikkakasvit yleistyvät ja sitä kautta satotasot laskevat. Kaura ja rypsi ovat hyviä välikasveja apilanurmen viljelyssä, koska niillä sanotaan olevan puhdistava vaikutus apilan tauteja vastaan. Perinteisen herne-kauran voi viljellä kokoviljasäilörehuksi ja herneeksi kannattaa valita reheväkasvuinen vihantarehuherne, joka tuottaa runsaasti biomassaa ja valkuaista ja on sulavuudeltaan erinomaista. Rypsin viljely nurmen suojakasvina onnistuu hyvin lisäten samalla rapsikuoriaisen luontaisia vihollisia pienentäen näin rypsin viljelyn riskejä. Rehunurmen apilapitoisuudeksi voidaan suositella 40−50 % kuiva-aineesta. Tällöin pellon typpitase on tasapainossa, rehun raakavalkuaispitoisuus on noin 14 % ja syönti-indeksikään ei enää nouse tuon osuuden jälkeen. Nämä typpeen liittyvät tulokset on saatu luomunurmista, joita on lannoitettu karjanlannalla pääasiassa nurmen perustamisvaiheessa. Laskelmiin vaikuttavat oleellisesti heinien ja apiloiden typpipitoisuudet, jotka voivat vaihdella suurestikin. Nurmen apilapitoisuutta voi arvioida ottamalla itse näytteitä ja määrittämällä apilapitoisuuden, vertaamalla peltoaan Artturi® –verkkopalvelusta löytyviin valokuviin tai sieltä löytyvällä rehun kalsiumpitoisuuslaskurilla.

show abstract

Section: Kasvitaudit Hallintaan Välikasveilla Ja Viljelytekniikallaunclassified

Palkokasvit nurmitilan kierrossa

Nykänen¹,

Hannukkala²,

Rinne³

et al. 2010

SMST

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

Section: Zusammenfassungmentioning

confidence: 99%

“…de Bary by CAMPBELL (1947) in California and was subsequently shown to be parasitic on these sclerotia. Since that time there have been several reports of C. minitans parasitising sclerotia of 5. sclerotiorimi under natural conditions (ZUB 1960, ERVIO 1965, JONES and WAT-SON 1969, VoRos 1969, SCHMIDT 1970, HUANG 1977.Although the importance of C. minitans as a potential biological control agent of sclerotium forming fungi has frequently been reported (TURNER and TRIBE 1975, AHMED and TRIBE 1977, HUANG 1980, TRUTMANN, KEANE and MERRIMAN 1980, 1982 relatively little work has been published regarding the actual nature of this parasitism. JONES, CORDON and BACON (1974) demonstrated that C. minitans produces /j-(l-^3)-glucanase enzymes which are responsible for the lysis of cell walls of S. sclerotiorum.…”

mentioning

confidence: 99%

Structural Aspects of the Parasitism of Sclerotia of Sclerotinia sclerotiorum (Lib.) de Bary by Coniothyrium minitans Campb.

Phillips

Price

1983

Journal of Phytopathology

View full text Add to dashboard Cite

Sclerotia of Sclerotinia sclerotiorum inoculated with pycnidiospores of Coniothyrium minitans were studied by means of light microscopy and transmission and scanning electron microscopy. The hyperparasite penetrated the walls of the rind cells by means of physical pressure and destroyed the cell contents. Penetration of medullary hyphae was by enzymic lysis and physical pressure; there was evidence to suggest that the hyperparasite may coil around the host cells before inserting infection hyphae.

show abstract

“…C. minitans was discovered on sclerotia of S. sderotiorum m Cahfornia by Campbell (1947) and has since been found on that species in Hungary (Voros, 1969), Scotland (Jones and Watson, 1969) and East Germany (Schmidt, 1970). It has been found on S. trifoliorum in England (Tribe, 1957), Poland (Zub, 1960) and Finland (Ervio, 1965…”

Section: Introductionmentioning

confidence: 99%

Preliminary Field Plot Trials on Biological Control of Sclerotinia trifoliorum by Coniothyrium minitans

Turner

Tribe

1975

Plant Pathology

View full text Add to dashboard Cite

SUMMARY Laboratory‐cultured sclerotia of Sclerotinia trifoliorum were placed in retrievable nylon bags on the surface of initially bare field plots and treated with three levels of a pycnidial dust preparation of the parasitic fungus Coniothyrium minitans. Four trials were set up, two beginning in July 1972 and two on 28 February 1973; each ran for 12 weeks. After that period in the first July trial, 37, 53 and 65 per cent destructive infection of sclerotia and 88, 93 and 98 per cent total infection of sclerotia (destructive and slight infection) occurred at the increasing levels of applied inoculum. In the second July trial there was much less infection, attributed to less weed growth in the plots and consequent lower surface moisture. Both the early spring trials resulted in appreciable infection of sclerotia. This was less than in the first July trial but greater than in the second, and was interpreted to be a result of a combination of lower temperatures and satisfactory moisture conditions.

show abstract

Certain parasites of fungal sclerotia

Cited by 4 publications

References 4 publications

Palkokasvit nurmitilan kierrossa

Palkokasvit nurmitilan kierrossa

Structural Aspects of the Parasitism of Sclerotia of Sclerotinia sclerotiorum (Lib.) de Bary by Coniothyrium minitans Campb.

Preliminary Field Plot Trials on Biological Control of Sclerotinia trifoliorum by Coniothyrium minitans

Contact Info

Product

Resources

About