Harkitsevaisuus kansalaishyveenä

Abstract

Osallisuuteen ja julkiseen harkintaan perustuva liberaali demokratia edellyttää kansalaisilta kriittistä ajattelua, mutta kriittisyys voidaan myös ymmärtää väärin ja valjastaa palvelemaan tieteen ja demokratian vastaisia pyrkimyksiä, kuten hiljattainen rokotevastainen liike osoittaa. Oikein ymmärrettynä kriittinen ajattelu edellyttää myös harkintaan perustuvaa luottamusta asiantuntijoiden tuottamaan ja välittämään tietoon. Artikkeli tarkastelee kysymystä, mitä harkitsevaisuuteen kuuluva uskomuksen oikeuttaminen edellyttää viestinnän osapuolilta yhtäältä koulussa ja toisaalta mediassa. Nämä kaksi ympäristöä eroavat toisistaan keskeisesti siinä, että koulu on tiedollisessa mielessä huomattavasti turvallisempi kuin media. Erosta huolimatta artikkelissa esitetään, että toisten väitteeseen perustuvan uskomuksen oikeutus edellyttää kummassakin tapauksessa kolmen ehdon täyttymistä: kuulijan on (i) ymmärrettävä väite perusteineen, (ii) omattava perusteet olettaa puhujan olevan vilpitön ja asiantunteva sekä (iii) oltava herkkä uskomuksen oikeutuksen mahdollisesti kumoaville tekijöille. Artikkelissa osoitetaan, että ehdot voivat täyttyä yksittäisten uskomusten tapauksessa, vaikka henkilö ei olisikaan harkitsevainen, mutta harkitsevaisen henkilön uskomukset ovat kaikissa tapauksissa tällä tavalla oikeutettuja. Hyveteoreettisesta näkökulmasta harkitsevaisuus hahmottuu kansalaishyveeksi, joka on taitoa ja halua pohtia avaramielisesti ja ennakkoluulottomasti väitteiden tai toiminnan perusteita ja päätyä johtopäätökseen. Artikkelissa tulkitaan, miten yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelman perusteet sisältävät harkitsevaisuuden ja miten kouluopetus voi valmistaa lapsia ja nuoria olemaan harkitsevaisia suhteessa julkiseen sanaan.

Opettajaopiskelijat kriittisen nettilukutaidon opetuksen äärellä

“…Tämä on kouluopetuksen kannalta tärkeää, sillä oppiaineet eroavat niille ominaisten ajattelutapojen kannalta (Moje 2015). Toisin sanoen tiedon luonne ja alkuperä vaikuttavat siihen, miten tietoa tulkitaan ja miten sitä on mielekästä harjoitella (Perälä 2021). Kokonaisuutena varsin tiiviin opintojakson aikana pedagoginen ajattelu uudesta opetettavasta aihepiiristä pääsi vasta alkuun.…”

Reflektoiva oppilas suomalaisessa perusopetuksen opetussuunnitelmallisessa arviointidiskurssissa

“…Harkitsevuuden ja reflektiivisyyden ihanteet ovat edelleen liberaalin demokratian ja demokratiakasvatuksen ytimessä, toki historiallis-yhteiskunnallisesti muuntunein painotuksin (ks. Helkala & Tomperi 2021;Leiviskä 2021;Perälä 2021). Kyseiset ihanteet ovat nähtävissä esimerkiksi nykyisten opetussuunnitelmien tavoitteissa ja arvoperustassa (esim.…”

“…Kyseisen kaltaiseen reflektiivisyyteen ja itsekriittisyyteen ohjaaminen näyttäytyi ratkaisuna demokraattisen yhteiskunnan kehittämiseksi. Kuten aiempi tutkimus on osoittanut, harkitsevuuden ja reflektiivisyyden juonne demokraattisena ihanteena on läsnä myös nykyisissä opetussuunnitelmissa ja niiden koululle määrittämissä tavoitteissa (Perälä 2021). Tämän tutkimuksen rajauksen kohteena olevissa oppilaan arviointia ja erityisesti oppilaan itsearviointia käsittelevissä kohdissa reflektiivisyys ja itsen arviointi kuitenkin näyttäytyy ratkaisuna toisenlaisiin, myöhemmin rakentuneisiin politiikkaongelmiin.…”