Kalevalamitta oppineiden käytössä uuden ajan alun Suomessa

Abstract

Perinteisesti on ajateltu, että uuden ajan alun oppineet välttelivät pakanallisena pidettyä kalevalamittaa. Sitä soveltaneet taas eivät tunteneet kunnolla suullista kansanrunoutta ja käyttivät siksi mittaa väärin. Artikkelissa pohdin, miltä 1500- ja 1600-lukujen suomenkieliset runoaineistot näyttävät, kun perinteisiä ennakko-oletuksia käännetään ympäri ja aineistojen kirjoa katsotaan oppialarajoja laajempina kokonaisuuksina. Työn aineisto kattaa keskeisimmät 1500- ja 1600-luvun suomenkieliset runoaineistot: virsiä ja liturgisia lauluja, oppineiden kirjallisia runoja, tuomiopöytäkirjojen pilkkalauluja, suomalaisen runomitan kuvauksia, omistuskirjoituksia ja kuninkaiden titulatuuria. Tarkastelen esimerkkien kautta, minkälaisilla tavoilla erilaisia poeettisia piirteitä käytettiin ja yhdisteltiin. Kalevalamittaa tai sen tunnuspiirteitä sellaisenaan ei tulkittu pakanallisiksi tai vältettäviksi. Sen erilaisten piirteiden käyttö ei ole poikkeus, vaan kirjallisissa lähteissä jo 1500-luvulta alkava monilajinen ja -muotoinen jatkumo, jonka puitteissa on tosin vaikea sanoa, missä milloinkin mahtoivat kulkea vanhana suomalaisena runona pidetyn muodon rajat. Oppineiden pyrkimyksenä ei useinkaan näytä olleen tuottaa suullisen kaltaista mittaa vaan osoittaa vaihtelevin tavoin oppineisuuttaan, paikallisuuttaan ja muunkielisten runomuotojen tuntemustaan Toisaalta oppineiden runoissa yleisenä esiintyvät ”huonon” kalevalamitan piirteet ovat voineet olla myös aikakauden länsisuomalaisten kansanomaisten runojen tavanomaisia ominaisuuksia. Tällöin niiden esiintyminen olisi ennemminkin osoitus kansanrunouden tuntemuksesta kuin sen puutteesta.

Tracing the “Infectious Criminal”: A Genealogy of HIV Criminalization and Infectious Injustice in Finland

“…This analysis sidelines the methods by which continued punishment is created and justified. Although sociological histories of pre-industrial epidemics, health citizenship, and infectious diseases policy (Harjula 2015;Jauho 2007;Kallioinen, 2005) in Finland reveal a constant presence of punitive measures, their analysis has not been the main focus of these studies. Furthermore, the history of health punishment drawn by these scholars has not been tied to HIV.…”

“…To begin, from the 17 th century, laws controlling legal movement, trade, and sexual relations began to be tied to controlling STIs. However, before the mid-19 th century, leprosy controls were the exception to generally meagre disease governance efforts by the Swedish and Tsarist Empires, the latter of which ruled the territories now constituting Finland between 1809 and 1917 (Kallioinen, 2005). Despite this, traces of punitive state controls over STIsoften using the umbrella term syphilis -emerged from the end of the 17 th century onwards.…”