Kuivatun kanansonnan energia-, valkuais- ja kivennäisarvo märehtijöillä

Abstract

Munivien kanojen kuivatun sonnan energia-, valkuais- ja kivennäisarvoa tutkittiin sulavuus- ja tasokokeella neljällä täysikasvuisella pässillä. Peruskokeessa rehuna oli ohra ja olki sekä tarpeelliset kivennäis- ja vitamiinitäydennykset. Toisessa kokeessa dieettiin sisältyi 13% kanansontaa, joka sisälsi typpeä 6.7 % k.a:sta. Energiansaanti vastasi ylläpitotarvetta. Raakaproteiinin ja monien kivennäisten saanti ylitti kanansontakokeessa normien mukaisen tarpeen. Kanansonnan orgaanisen aineen sulavuudeksi saatiin differenssinä laskien 62.8 % ja kokonaistypen sulavuudeksi 88.4%. Energia-arvoksi tuli 1.58 Mcal. ME tai 0.47 ry/kg k.a. ja N-arvoksi 650 g srv/ry. Typen ja useimpien kivennäisten suhteen eläimet olivat tasapainossa eikä dieettien välillä ilmennyt selvää eroa.

Dried poultry manure as a feed ingredient for dairy cows

“…The crude protein of DPM has been reported to be about 53 % digestible when fed as a main source of protein for sheep (Tinnimit et al 1972). However, other reports have assigned a higher protein digestibility of 73 -77 % (Lowman and Knight 1970, Bull and Reid 1971, Salo et al 1975. Smith and Calvert (1972) reported no difference in crude protein digestibility in diets where DPM was substituted for 0, 50 or 100 % of the soybean meal in sheep ration.…”

“…The gross energy of DPM varies from 12.5 to 14.6 MJ/kg DM (Lowman and Knight 1970, Bull and Reid 1971, Polin et al 1971, Tuller 1972, Vogt 1973). The digestible energy content is 8.4 MJ/kg DM for sheep and cattle making it approximately equivalent to low quality hay (Lowman and Knight 1970, Bull and Reid 1971, Salo et al 1975, Näsi 1976). Metabolizable energy (ME) values have ranged from 4.6 to 6.7 MJ/kg DM (Pryor and Connor 1964, Yoshida and Hoshii 1968, Oliphant 1974.…”

“…Dry matter contents were determined by oven heating at 103°C and samples for feed analysis were dried in a vacuum oven at 50°C. The feed analyses were made on the dried samples by standard methods (Paloheimo 1969) and sugar analyses were made according to Somogyi (1945) as modified by Salo (1965). Uric acid was determined as suggested by Praetorius and Poulsen (1953) before and after oxidation by uricase at 293 nm.…”