The addition of glycerol or free fatty acids either alone or in combination to concentrate was studied for the effects on feed intake, milk production, rumen fermentation, blood metabolites and diet digestibility in dairy cows given grass silage ad libitum. The study was conducted on 12 mid-lactating cows, four of them ruminally cannulated. Barley-based concentrate (control diet, C) was given 7 kg/d as fed. In the other three diets, 36 g/kg of barley was replaced by glycerol (G) or a mixture of free fatty acids (FA) or by a combination of the two, making a total of 72 g/kg (GFA). The experimental design consisted of balanced 4 x 4 Latin squares with a 2 x 2 factorial arrangement of diets: the effects of G, FA and G*FA interaction. The FA diets significantly decreased silage intake, increased milk yield, decreased milk protein content, increased the concentrations of C18:0, C18:1, and C20:1 and decreased those of C8-16, and C18:3 fatty acids in milk fat. The FA diets also increased the concentration of nonesterified fatty acids in plasma, and decreased the digestibility of organic matter and neutral detergent fibre but increased that of fat. Glycerol decreased the molar proportion of acetate and increased the molar proportions of propionate and butyrate in the rumen, but the addition of glycerol did not have any effect on silage intake, milk yield or milk composition. Milk yield was highest when glycerol and free fatty acids were given together, showing a positive interaction.

No abstract

Munivien kanojen kuivatun sonnan energia-, valkuais- ja kivennäisarvoa tutkittiin sulavuus- ja tasokokeella neljällä täysikasvuisella pässillä. Peruskokeessa rehuna oli ohra ja olki sekä tarpeelliset kivennäis- ja vitamiinitäydennykset. Toisessa kokeessa dieettiin sisältyi 13% kanansontaa, joka sisälsi typpeä 6.7 % k.a:sta. Energiansaanti vastasi ylläpitotarvetta. Raakaproteiinin ja monien kivennäisten saanti ylitti kanansontakokeessa normien mukaisen tarpeen. Kanansonnan orgaanisen aineen sulavuudeksi saatiin differenssinä laskien 62.8 % ja kokonaistypen sulavuudeksi 88.4%. Energia-arvoksi tuli 1.58 Mcal. ME tai 0.47 ry/kg k.a. ja N-arvoksi 650 g srv/ry. Typen ja useimpien kivennäisten suhteen eläimet olivat tasapainossa eikä dieettien välillä ilmennyt selvää eroa.

Seoskasvustoista valmistettujen ns. kokoviljasäilörehujen käyttö naudoille on lisääntynyt, mm. koska ne voidaan korjata säilörehun korjuukalustolla ja kasvustot mahdollistavat karjanlannan sijoituksen pelloille. Sonnien loppukasvatuksen väkirehuruokintaintensiteettiä selvittäneen hankkeen ensimmäi-sessä kokeessa vapaa väkirehuruokinta 3 kk ennen teurastusta paransi hereford (hf)-sonnien kasvua merkitsevästi. Tämä tutkimus selvitti ohra-hernekokoviljasäilörehun tuotantovaikutukset hf-sonnien loppukasvatuksessa, kun sonnit saivat kotoista väkirehuseosta loppukasvatusvaiheessa joko 3 tai 6 kg KA/pv.Kokeeseen otettiin 32 hf-sonnia, jotka painoivat kokeen alkaessa keskimäärin 271 kg. Koe tehtiin MTT:n emolehmänavetalla, jossa eläimet olivat neljän eläimen karsinoissa. Koemalli oli 2*2 faktoriaalinen, faktoreina karkearehu (nurmisäilörehu, NSR vs. ohraherneseossäilörehu, OHSR) ja loppukasvatuksen väkirehuintensiteetti (niukka, N vs. runsas, R). Esikuivatun NSR:n kasvusto niitettiin niittomurskaimella, paalattiin silppuavalla pyöröpaalaimella ja käärittiin muoviin. Seoskas-vusto korjattiin ohran taikinatuleentumisasteella kaksoissilppurilla laakasiiloon. Rehujen säilöntään käytettiin AIV 2 Plus –liuosta. Väkirehu oli ohra-kaura-valkuaistiiviste-seos, jonka valkuaistavoite oli 180 g/kg KA. Sonnit saivat väkirehua ensimmäiset 56 pv 2,0, seuraavat 84 pv 2,5 ja loppukasvatuksen ajan joko 3,0 tai 6,0 kg KA/pv. Eläimet saivat kivennäis- ja vitamiinitäydennyksen. Dieetin sulavuus määritettiin neljästi kokeen aikana. Sonnit teurastettiin Lihakunnan Kuopion teurastamossa.NSR:n apilapitoisuus oli 5 % KA:sta. OHSR:n KA-sato oli 8 600 kg/ha ja hernepitoisuus 13,5 % KA:sta. NSR:n KA-pitoisuus oli keskimäärin 253 g/kg ja D-arvo 72,0 %. KA-kilo sisälsi raakavalkuaista 178 g ja OIV:sta 88 g. Vastaavat luvut OHSR:lle olivat 257 g/kg, 66,5 %, 155 g ja 85 g.NSR:n voihappopitoisuus oli 9,2 g/kg KA. Väkirehun KA-kilo sisälsi raakavalkuaista 183 g jaenergiaa 1,09 RY. Koe kesti keskimäärin 269 pv. N-ruokinnat täyttivät luonnonmukaisen tuotannonvaatimuksen väkirehu-karkearehu-suhteesta. NSR-ruhojen keskimääräiseksi teuraspainoksi muodostui339 kg ja OHSR-ruhojen 320 kg. R-sonnien kasvu loppujaksolla oli N-sonneja parempaa, erityisestiNSR-ruokinnalla, mutta ero intensiteetin välillä ei ollut merkitsevä (P=0,10, 1511 vs. 1273 g/pv).NSR-sonnit kasvoivat keskimäärin 273 g/pv paremmin kuin OHSR-sonnit. Teuras-% oli keskimäärin53,4. NSR-ruhot luokitettiin lihakkaammiksi kuin OHSR-ruhot, rasvaisuudessa ero oli suuntaa antava.Loppukaudella R-ruokinta heikensi orgaanisen aineen, proteiinin ja ND-kuidun sulavuutta, eniten ND-kuidun.R-ruokinta loppukasvatusvaiheessa tehosti hieman sonnien kasvua, mutta ei vaikuttanuthaitallisesti eläinten terveyteen. Herneen osuus seoskasvustossa oli melko alhainen, mikä oli seuraus herneen kylvömäärästä. OHSR:lla ei päästy NSR:a vastaaviin tuotantotuloksiin. Merkittävin syy tähän oli seosrehun nurmisäilörehua alhaisempi sulavuus eli D-arvo.

ei saatavilla