Kun kukkahattutäti onkin setä – miesainokainen sosiaalityössä

Abstract

Sosiaalityö mielletään naisvaltaiseksi alaksi ja ammatiksi, jonka käytännöt ja arvot kytkeytyvät länsi-maisissa kulttuureissa feminiinisinä pidettyihin ominaisuuksiin. Sukupuolta sosiaalityössä ja sosiaalityön maskuliinisuutta on tutkittu vielä vähän. Tämä tutkimus tuottaa tietoa sosiaalityön vähemmistöstä, miessosiaalityöntekijöistä, jotka hyvin usein edelleen ovat työyhteisöjensä ainokaisia. Aineisto koostuu viiden sosiaalityöntekijämiehen haastattelusta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kriittisen miestutkimuksen, sosiaalityön tutkimuksen, työmarkkinatutkimuksen ja sukupuolirooleja käsittelevän kirjallisuuden varaan. Mielenkiinnon kohteena ovat miessosiaalityöntekijöiden kokemukset ainokaisuudesta työyhteisössä ja sosiaalityön käytännöissä. Ainokaisasemaan liittyi sekä hyötyä että haittaa niin työyhteisössä kuin asiakastyöskentelyssä. Miehet kokivat, että heille lankeaa helposti sukupuolen takia asiantuntijan rooli ja sukupuoli itsessään tuottaa pätevyyttä ja uskottavuutta työntekijänä. Maskuliinisuuteen liitettyihin odotuksiin vastaaminen ei ole kuitenkaan yksiselitteinen asia. Miehille ohjautuu naistyöntekijöitä herkemmin haastavia asiakastapauksia. Suhteessa asiakkaisiin haastateltavat toivat esiin tarpeen olla tietoinen omasta sukupuolestaan ja sen vaikutuksista asiakastilanteissa.

Maskuliininen pääoma hyvässä ja pahassa sekä sosiaalityön tutkimuksessa

“…Jos sosiaalityön ja maskuliinisuuden tai mieheyden suhdetta on käsitelty, on näkökulmaksi usein valikoitunut miessosiaalityöntekijöiden maskuliinisuus (esim. Hänninen 2004;Alanko & Orjasniemi 2018). Mutta tässä artikkelissa olen kiinnostunut enemmän sukupuolijärjestyksestä ja mieheydestä yhteiskunnassa ja yksilössä sekä sosiaalityön tutkimuksessa.…”

Miesten kokema selektiivinen loukkaava käyttäytyminen naisvaltaisilla aloilla

“…Lisäksi Salin (2015) havaitsi tilastoaineistoon pohjautuvassa tutkimuksessaan, että miehillä on suurempi riski joutua työpaikka kiusatuksi naisvaltaisella kuin miesvaltaisella aloilla työskennellessään. Naisvaltaisilla aloilla työs kentelevistä miehistä, kuten myös siitä, mikseivät miehet hakeudu näille aloille on puolestaan tehty tutkimuksia esimerkiksi terveydenhuollossa (Haigh 2015; Sayman 2009) ja sosiaalialalla (Alanko & Orjasniemi 2018;Pease 2011). Lisäksi tutkimuk set ovat tarkastelleet naisvaltaisilla aloilla, kuten hoi toalalla, vallitsevaa passiivis-aggressiivisen käyttäytymisen sallivaa kulttuuria (Akella & Seay 2022;Edmondson & Zelonka 2019;Hutchinson & Jacson 2014), mutta tutkimuksia, jotka käsittelisivät nimenomaan miehiin kohdistuvaa selektiivistä loukkaavaa käyttäytymistä naisvaltaisilla aloilla ei kyetty tämän artikkelin kirjallisuuskatsauksen puitteissa löytämään.…”