Lyhyt matka epäisänmaallisuuteen: Valtion ja median suhteet HS:n tietovuotoa koskevassa keskustelussa

Abstract

Joulun alla 2017 Helsingin Sanomat (HS) julkaisi vuodettuihin salaisiin asiakirjoihin pohjautuneen jutun Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen harjoittamasta tiedustelusta. Laura Halmisen ja Tuomo Pietiläisen kirjoittama juttu nostatti kiihkeän keskustelun julkisuudessa. Se keräsi satoja kommentteja Helsingin Sanomien verkkolehdessä ja oli muutaman päivän ajan Suomen keskustelluin aihe Twitterissä. Tässä artikkelissa analysoidaan uutiskommenteista ja sosiaalisesta mediasta kerättyä aineistoa. Sisällön erittelystä käy ilmi, että HS sai verkossa enimmäkseen kylmää kyytiä. Enemmistö kommentoijista kritisoi lehteä jutun julkaisemisesta. Jyrkimpien kannanottojen mukaan toimittajat vaaransivat kansallisen turvallisuuden ja syyllistyivät maanpetokseen. Huomattavan harva kantaa ottaneista asettui julkisesti puolustamaan tietojen julkaisemista. Artikkelia varten tehdyssä diskurssianalyysissä kannanottojen erot palautuvat yhtäältä yhteiskunnallisiin puhuja-asemiin politiikan verkostoissa sekä toisaalta erilaisiin käsityksiin turvallisuuden ja yksilönvapauksien asemasta demokratiassa. Tietovuotoa koskevan keskustelun analyysi antaa vihjeitä siitä, miten valtion ja median suhteet rakentuvat hybridin mediajärjestelmän oloissa.

Trust and authority in the age of mediatised politics

“…The reason why we conceptualise the public debate as a collection of narratives rather than as discourses (cf. Kortesoja et al, 2019), frames, or speech acts is that a narrative approach allows us to focus on valued endpoints that are rendered meaningful by arranging relevant events into a coherent order with the use of causal linkages (Gergen, 1999: 37-38). The intensity and affective nature of the debate is intelligible only when placed in a wider narrative context that explains causal linkages between historical traumas, national self-image, and security interests as well as the valued end point of remaining nationally united when national security seems to be threatened.…”

“…Secondly, a Twitter dataset (N = 4308 tweets, N = 2844 unique users, 16-21 December 2017) was acquired through Twitter's public data interface. Previous research has examined the public reception of the Helsingin Sanomat (HS) news story, identifying different ideological horizons and discursive dimensions in a rich set of social media data (Kortesoja et al, 2019). We instead focus on different notions of trust, qualitatively analysing both the journalistic media data and the Twitter data to identify the narrative trajectories and key turning points.…”

“…In this narrative, the journalist's attempt to destroy the hard drives by hammering to protect her sources before the home search was not a subject of ridicule as in the public debate following the publishing act but comparable to the Guardian editors destroying computers used to store top-secret documents leaked by the NSA whistleblower Edward Snowden (Kortesoja et al, 2019; Niemi, 2018). In this context, the emphasis on journalistic independence caused no trust issues but instead the ‘land of free press’ was acclaimed also in Finland.…”

“…The report described the location and number of employees of the research centre, as well as its task to monitor the Russian Armed Forces by capturing, classifying and analysing electromagnetic radiation. The report was framed as investigative journalism exposing information to which the public had been previously denied public access but which the readers needed to know given the intelligence law reform which would give the research centre new tasks and authorization (Kortesoja et al, 2019). The article promised that 'for the first time, the classified documents obtained by HS will explain what happens at Tikkakoski' (Halminen and Pietiläinen, 2017).…”

“…Previous research has shown that the clear majority of commentators on social media and the newspaper's online comments section criticised the newspaper for publishing classified information. Arguments that defended its publishing were marginalised and delegitimised with a 'loose alliance' emerging between various ideological and discursive positions (Kortesoja et al, 2019). This value alignment resembles the logic of a 'resonance machine' (Connelly, 2005) that fuses together distinctive, even opposing ideological positions.…”