Massakulttuurikeskustelu ja suomalainen taidemusiikki 1963–66

Abstract

Massakulttuurikeskustelu ja suomalainen taidemusiikki 1963-66 1 1960-luvun alussa suomalaisessa kulttuurielämässä elettiin murroskautta Suomen ollessa kulttuurisesti integroitumassa nopeassa tahdissa kohti Eurooppaa ja Yhdysvaltoja joukkotiedotusvälineiden kehittymisen ansiosta. Kun siihen saakka kulttuurivaikutteet oli omaksuttu pääasiassa keski-eurooppalaisesta kulttuurista ja sen kautta, avautuivat ovet nyt hyvin nopeasti anglo-amerikkalaiselle populaarikulttuurille. Tärkeäksi maailmankuvan muokkaajaksi nousi televisio, joka alkoi kuulua yhä useamman kotitalouden varustukseen. Televisio toi lähemmäksi kansainväliset sodat ja konfliktit ja tarjosi runsaasti pääasiassa amerikkalaisia ajanvieteohjelmia, joita hankittiin niiden alhaisten yksikkökustannusten vuoksi. Ansiotason nousun myötä myös sarjakuvien, kioskikirjallisuuden sekä koti-ja ulkomaisten populaarimusiikkilevyjen myynti kasvoi. (Jalonen 1985: 180-181) Näitä viihteen muotoja alettiin kutsua nyt yhä tietoisemmin massakulttuuriksi. Käsitteeseen liittyi selkeä kielteinen arvovaraus. Massakulttuurin nähtiin olevan niin yksinkertaista, passivoivaa , kaavamaista kuin todellisuutta vääristävääkin. Keskeinen kritiikin aihe oli lisäksi kaupallisuus, jonka erityisesti nähtiin alentavan näiden tuotteiden arvoa. (vrt.

Markkinaperusteisen kulttuuripolitiikan kritiikki ja myötäily Suomen kuvataidekentällä 2000–2010-luvuilla

“…Vaikka markkinat ja yksityistäminen saivat jalansijaa 1990-luvun alusta alkaen myös taidekentällä, poliittishallinnollisen järjestelmän osallistuminen taide-elämän tukemiseen ei kuitenkaan lakannut. (Sevänen 1998, 349;Sevänen 2018, 122-123;Häyrynen 2006, 149-155;Sevänen & Häyrynen 2018, 16-19;Rautiainen 2008, 24-30, Jakonen 2022Sokka ym. 2023.…”