Selostuksesta tulkintoihin: aineistojen esittäminen lukiolaisten historian esseissä

Abstract

Artikkelissa selvitetään tiedonalakohtaisten tekstitaitojen viitekehyksessä, miten lukiolaisten historian esseissä rekontekstualisoidaan aineistona olevia historiallisia -dokumentteja ja miten dokumentteja selostavat ja niitä tulkitsevat esitykset eroavat toisistaan. Aineistona on 52 lukion kurssikokeen yhteydessä kirjoitettua esseetä, joiden tehtävänanto edellyttää aineistojen hyödyntämistä vastauksen perustelussa. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä ovat systeemis-funktionaalinen kieliteoria ja siihen pohjautuva suhtautumisen teoria. Tutkimuksen analyysiyksikön rajauksessa hyödynnetään projektion käsitettä, ja analyysin kohteeksi on valittu sellaiset projektiot, joissa tiedon lähteeksi osoitetaan aineistona olevat dokumentit.
 Tutkimuksen perusteella dokumenttien esittämisen tavat voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä ovat tiukemmin dokumentin muotoa noudattavat ja toisessa päässä kauempana dokumentin sisällöstä olevat projektiot. Historian tekstitaitojen kannalta kiinnostavia ovat tulkintaa osoittavat esitykset, joissa projektion muotoilu voi kieliä kirjoittajan historian osaamisesta. Projektioiden muotoilussa näkyy myös se, että tehtävänantoon kuuluu useampia dokumentteja, joita tulkitaan suhteessa toisiinsa.
 Kuvadokumenttia projisoidaan tekstidokumenteista poikkeavalla tavalla, sillä jo pelkkä dokumentin sisällön esittäminen vaatii kirjoittajalta kuvan selostamista omin sanoin. Monissa dokumenttia projisoivissa esityksissä on suhtautumisen ilmauksia, jotka esittävät dokumentit faktuaalisina ja tekstiin rakentuvan kirjoittajaäänen ajattelua tukevina lähteinä, mikä voi olla ongelmallista historian tekstitaitojen kannalta.
 Dokumenttien esittämisen tavoissa yksittäisillä sananvalinnoilla voi olla merkitystä sille, millaisen kuvan esitys rakentaa kirjoittajan historian osaamisesta. Niinpä historian opetuksessa olisikin tärkeää panostaa aineistojen esittämisen opetteluun, jotta tällä tiedonalalla tärkeät tekstitaidot kehittyisivät.
 
 From reporting to interpretation: Representation of source texts in upper-secondary school history essays
 In the framework of disciplinary literacies, the article examines how historical documents are recontextualised in upper-­secondary school history essays and explores the differences between narrative and more interpretative presentations. The data studied consists of 52 essays, in which students were asked to use source texts to support their arguments. The theoretical and methodological framework of the article is based on systemic–functional language theory and appraisal theory. The concept of projection is utilized for defining the analytical unit. The analysis focuses on projections in which such documents are cited as the source for presentations.
 The analysis shows that the ways of representing source documents can be seen on a sliding scale: at one end of the scale are projections that barely modify (if at all) the content and form of the source text, and at the other end are projections in which the original meaning of the source is modified. Also, small differences in wording can reveal a contextual knowledge of history. For instance, projections recontextualising a political cartoon are exceptional because a picture cannot be quoted as a paraphrase, and hence representing the content of the document requires the writer to use his/her own wording.
 From the point of view of appraisal theory and engagement, many projections represent source documents as factual and as therefore endorsing the author’s thoughts, which can be seen as problematic from the point of view of historical thinking. ­Paying attention to source-based writing in history teaching could enhance the student’s learning of the various literacies of a given topic.

Lukion historian opettajien käsityksiä esseen arviointiin vaikuttavista piirteistä

“…Vaikka essee on suhteellisen yleinen tekstilaji historian opetuksessa, ei tekstilajia tai sen kirjoittamisen opettamista lukioissa ole kovin paljon tutkittu, etenkään Suomessa. Aikaisemman suomalaisen tutkimuksen perusteella aineistopohjainen kirjoittaminen ja etenkin aineistojen tulkitseminen tuottaa opiskelijoille haasteita: historian aineistojen sisältöä toistetaan suoraan tai vain hieman muunnellen (Paldanius, 2019), tulkintoihin ei osata yhdistää historiallista kontekstitietoa eikä aineistoista havaita niiden välisiä ristiriitoja (Rantala & van den Berg, 2015;Veijola & Mikkonen, 2016).…”

“…Asianmukainen viittaus runoon tai kyky referoida sitä ei siis vielä täytä tiedonalalähtöisen historianopetuksen tavoitteita aineistojen käytöstä (ks. myös Paldanius, 2019).…”

“…Vaatimus kiinnittää aineistosta tehdyt havainnot juuri historian kontekstitietoon tukee aikaisemman tutkimuksen tuloksia siitä, että aineistojen pohjalta kirjoittaminen on historian oppiaineessa joiltain osin omanlaistaan eli tiedonalakohtaista (Moje, 2015;Paldanius, 2019). Analyysi osoitti myös, että pohtivaa lähestymistapaa edellyttävässä tehtävänannossa opiskelijan tulisi hallita historian kielen ja loogisesti etenevän tekstin kirjoittamisen lisäksi oikeanlainen tapa ilmaista omia näkökulmia ja kannanottoja.…”

“…Saimme systeemis-funktionaalisen kieliteorian menetelmien avulla näkyviin eri merkitystasojen painon kunkin haastatteluissa esiin nousseen temaattisen kategorian sisällä. Metafunktioiden analyysi mahdollisti vertailun aikaisempaan historian esseiden kielelliseen analyysiin (Paldanius, 2019(Paldanius, , 2020de Oliveira, 2011), josta saimme vahvistusta tuloksillemme.…”

Pohdintaa, selostamista ja tulkintaa

“…Väitöstutkimuksessani tarkastelen historian esseen tekstilajia neljästä näkö kulmasta neljässä osatutkimuksessa, joissa kuvaan esseiden funktionaalista rakennetta (Pal danius 2017), historiallisen toiminnan esittämisen tapoja (Paldanius 2018), aineisto jen käyttöä esseissä (Paldanius 2019) sekä pohdintaa rakentavia kirjoittajaääniä (Pal danius 2020). Esseiden rakenteeseen keskittyvässä artikkelissani analysoin erikois kielten tutkimus perinteeseen nojaavan tekstilajiteorian avulla, millaiset tekstin osat eli siirrot ja askelet toteuttavat esseen viestinnällistä tehtävää.…”