Artikkelissa selvitetään tiedonalakohtaisten tekstitaitojen viitekehyksessä, miten lukiolaisten historian esseissä rekontekstualisoidaan aineistona olevia historiallisia -dokumentteja ja miten dokumentteja selostavat ja niitä tulkitsevat esitykset eroavat toisistaan. Aineistona on 52 lukion kurssikokeen yhteydessä kirjoitettua esseetä, joiden tehtävänanto edellyttää aineistojen hyödyntämistä vastauksen perustelussa. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä ovat systeemis-funktionaalinen kieliteoria ja siihen pohjautuva suhtautumisen teoria. Tutkimuksen analyysiyksikön rajauksessa hyödynnetään projektion käsitettä, ja analyysin kohteeksi on valittu sellaiset projektiot, joissa tiedon lähteeksi osoitetaan aineistona olevat dokumentit. Tutkimuksen perusteella dokumenttien esittämisen tavat voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä ovat tiukemmin dokumentin muotoa noudattavat ja toisessa päässä kauempana dokumentin sisällöstä olevat projektiot. Historian tekstitaitojen kannalta kiinnostavia ovat tulkintaa osoittavat esitykset, joissa projektion muotoilu voi kieliä kirjoittajan historian osaamisesta. Projektioiden muotoilussa näkyy myös se, että tehtävänantoon kuuluu useampia dokumentteja, joita tulkitaan suhteessa toisiinsa. Kuvadokumenttia projisoidaan tekstidokumenteista poikkeavalla tavalla, sillä jo pelkkä dokumentin sisällön esittäminen vaatii kirjoittajalta kuvan selostamista omin sanoin. Monissa dokumenttia projisoivissa esityksissä on suhtautumisen ilmauksia, jotka esittävät dokumentit faktuaalisina ja tekstiin rakentuvan kirjoittajaäänen ajattelua tukevina lähteinä, mikä voi olla ongelmallista historian tekstitaitojen kannalta. Dokumenttien esittämisen tavoissa yksittäisillä sananvalinnoilla voi olla merkitystä sille, millaisen kuvan esitys rakentaa kirjoittajan historian osaamisesta. Niinpä historian opetuksessa olisikin tärkeää panostaa aineistojen esittämisen opetteluun, jotta tällä tiedonalalla tärkeät tekstitaidot kehittyisivät.   From reporting to interpretation: Representation of source texts in upper-secondary school history essays In the framework of disciplinary literacies, the article examines how historical documents are recontextualised in upper-­secondary school history essays and explores the differences between narrative and more interpretative presentations. The data studied consists of 52 essays, in which students were asked to use source texts to support their arguments. The theoretical and methodological framework of the article is based on systemic–functional language theory and appraisal theory. The concept of projection is utilized for defining the analytical unit. The analysis focuses on projections in which such documents are cited as the source for presentations. The analysis shows that the ways of representing source documents can be seen on a sliding scale: at one end of the scale are projections that barely modify (if at all) the content and form of the source text, and at the other end are projections in which the original meaning of the source is modified. Also, small differences in wording can reveal a contextual knowledge of history. For instance, projections recontextualising a political cartoon are exceptional because a picture cannot be quoted as a paraphrase, and hence representing the content of the document requires the writer to use his/her own wording. From the point of view of appraisal theory and engagement, many projections represent source documents as factual and as therefore endorsing the author’s thoughts, which can be seen as problematic from the point of view of historical thinking. ­Paying attention to source-based writing in history teaching could enhance the student’s learning of the various literacies of a given topic.

Tutkimuksessa tarkastelemme lukion historianopettajien käsityksiä tiedonalansa tekstitaidoista aineistopohjaisen esseen kirjoittamisen opettamisen ja arvioinnin yhteydessä. Lukiossa jokaisen opettajan tulee opettaa oman tiedonalansa kieltä ja tekstitaitoja, jotka kietoutuvat taustalla olevan tieteenalan tiedonmuodostuksen käytänteisiin. Tiedonalan tekstitaitojen opettaminen nojaa opettajien käsityksiin tiedonmuodostuksen käytänteistä sekä niihin liittyvästä tekstitoiminnasta. Tutkimme opettajien käsityksiä siitä, mikä on lähdeaineistojen kriittisen tarkastelun rooli ja mitä on opiskelijan oma pohdinta aineistopohjaisissa esseissä. Hyödynsimme tutkimuksen aineistona kahta historian opettajien ryhmäkeskustelua, jotka järjestettiin syksyllä 2020. Analyysimenetelmänä käytimme diskurssianalyysiä. Tuloksemme osoittivat, että opettajilla oli keskenään ristiriitaisia käsityksiä lähdeaineistojen kriittisen tarkastelun roolista: yhtäältä sitä pidettiin lukioon liian vaativana asiantuntijataitona, ja toisaalta lähdekritiikistä rakentui käsitys aineistojen käytön perustaitona. Sitä pidettiin myös mekaanisesti opittavana taitona, joka on arvioinnissa sivuroolissa. Opiskelijoiden omasta pohdinnasta keskusteltaessa rakentui käsitys lähdeaineistojen tulkinnasta, joka on liian vaativaa lukio-opetukseen ja johon ei ole lukiossa totuttu. Opettajien keskusteluissa keskusteltiinkin siitä, mitä muuta opiskelijan oma pohdinta voisi olla.

Hilkka Paldaniuksen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin lauantaina 5. syyskuuta 2020 Jyväskylän ylipistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Anne Mäntynen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Minna-Riitta Luukka. Hilkka Paldanius: Kuka aloitti kylmän sodan? Lukion historian aineistopohjaisen esseen tekstilaji tiedonalan tekstitaitojen näkökulmasta. Jyväskylä Studies in Humanities 227. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/70172.

Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisin kielellisin keinoin lukiolaisten aineistopohjaisissa historian esseissä pohditaan tehtävänannon kysymystä. Aineistona on 52 suomalaisesta lukiosta kurssikokeen yhteydessä kerättyä esseevastausta. Tutkimus on tekstintutkimusta, jonka teoreettisena ja menetelmällisenä viitekehyksenä on suhtautumisen teoria. Analyysissa keskitytään esseiden lopetuksissa esiintyviin kirjoittajaääniin, joiden muodostumiseen vaikuttavat erilaiset sitoutumisen ja asennoitumisen ilmaukset. Tulokset osoittavat, että pohdinta toteutuu esseissä erilaisten kirjoittajaäänten välityksellä: Arvottajan ääni muistuttaa suostuttelemaan pyrkiville tekstilajeille tyypillistä ja analysoijan ääni eritteleville ja akateemisille teksteille tyypillistä suhtautumista. Molemmat äänet voivat toteutua eri tavoin sen mukaan, kuinka varmana tai epävarmana asiat esitetään, ja erityisesti spekuloivaa ääntä voidaan pitää toisia pohtivampana. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tehtävänannon vaatimus pohdinnasta voidaan tulkita monin tavoin. Historian opetuksessa sekä tehtävänantojen laadinnassa tulisi kiinnittää huomiota erilaisten koevastausten piirteisiin ja vaatimuksiin.

Artikkelissa tarkastellaan historiallisen toimijuuden representoitumista osana tiedon rakentumista lukiolaisten kirjoittamissa dokumenttipohjaisissa esseissä. Tutkimuksen aineistona on 23 historian esseetä, joiden tehtävänantona on pohtia kylmän sodan aloittajaa annetun oheisaineiston valossa. Artikkelissa tekstitaitoja lähestytään sosiokulttuurisesti rakentuvina ja tiedonalakohtaisina taitoina. Esseiden kielen piirteiden tarkastelu sidotaan siis historian tiedonalan tiedonmuodostukseen sekä koulu-kontekstiin liittyviin piirteisiin. Artikkelin teoreettinen ja metodologinen viitekehys pohjautuu systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Historiallista toimijuutta lähestytään transitiivisuus-systeemin sisällä tehtävän prosessityyppianalyysin avulla eli tarkastellaan, kuka tai mikä esseissä esitetään tapahtumia aikaansaavaksi tahoksi ja millaisena toimintana tapahtumat näyttäytyvät. Analyysin perusteella historiallinen toimijuus vuorottelee esseissä yksilöityjen henkilöiden ja ihmisjoukkoon viittaavien sanojen, kuten valtioiden, välillä. Inhimillinen toimijuus voidaan myös viedä taka-alalle abstraktien toimijoiden ja suhteita kuvaavien prosessien avulla. Tutkimuksen perusteella esseevastaukset heijastelevat niiden tilannekontekstiin kuuluvia tekstejä ja diskursseja: Toimijuuden rakentamisessa hyödynnetään yleisiä analyyttisen kielen piirteitä. Toimijuuden tasojen vaihtelut henkilöiden, ihmisjoukkojen ja abstraktien toimijoiden välillä kietoutuvat myös esseen tekstilajiin ja tehtävänannon esseille asettamaan kehykseen sekä historian tiedonalan tiedonrakennustapoihin, kuten tulkinnallisuuteen ja syy-seuraussuhteiden esittämiseen.   The construction of historical agency in students’ essays The article examines the representation of historical agency as part of constructing knowledge in document-based essays written by upper secondary school students. The data studied consists of 23 history essays, in which the students were asked to discuss what instigated the Cold War. The article is based on a sociocultural view of literacies and on the concept of disciplinary literacies, and the linguistic features of the essays are therefore linked to the knowledge construction features of the discipline of history. The theoretical and methodological framework of the article is based on the systemic-functional language theory. Historical agency is approached through a process type analysis within the transitivity system of the theory, focusing on who or what is represented as an agent behind the processes, and the ways in which historical events are represented as actions. According to the analysis, historical agency alternates between identified people and human collectives. Abstract agents and relational processes can also place human agency into the background. The essays reflect the texts and discourses within their context of situation. In constructing agency, some general features of analytical language are used. The alternation of agency between human beings, human collectives, and abstract agents also intertwines with the genre and the assignment of a school essay. Furthermore, it is linked to the important features of knowledge construction in the discipline of history, such as cause and correlation and the interpretative nature of knowledge.