Tietokoneella tuotetuista kuvista on tullut viimeisten viiden vuoden aikana arkipäivää markkinoitaessa kaupunkien kehittämishankkeita. Näiden kuvien luonnetta uudenlaisena kaupunkimaisuuden – urbaanin – kuvallistamisen muotona on kuitenkin tutkittu sangen niukasti. Esitämme artikkelissa, että tietokoneella tuotetut kuvat ansaitsevat enemmän huomiota – ja vieläpä aivan tietynlaista huomiota. Sen sijaan että niitä lähestytään kaupunkitilaan sijoittuvina kuvina, näiden kuvien digitaalisuus kutsuu ymmärtämään ne liityntäkohdiksi, kohtaamispisteiksi tai rajapinnoiksi, jotka kiertävät tietokoneohjelmien kannattelemassa verkostotilassa. Hyödynnämme Bruno Latourin toimijaverkkoteoriaa hahmottaaksemme verkoston suhteiden joukoksi, joka muodostuu toiminnan levittäytymisestä. Tältä pohjalta esitämme, että kyseisten kuvien tekeminen ja työstäminen ovat toimintaa, joka toteutuu rajapintojen sarjana. Niin kuvat kuin niiden kiertämisen ehdotkin ovat tulosta työstä, jota tehdään näissä ihmisten, ohjelmistojen ja laitteiden välisissä ja keskisissä liityntäkohdissa. Tutkailujemme viitepiste ovat kuvat, jotka tuotettiin osana laajaa kaupunkikehityshanketta Qatarin Dohassa. Päädymme ehdottamaan, että kriittisten kaupunkitutkijoiden tulisi puntaroida omaa käsitystään tietokoneella tuotetuista kuvista ja kiinnittää kuvien visuaalisen sisällön ohella yhtäläistä huomiota niihin uppoutuneisiin rajapintoihin. Tilojen ja paikkojen digitaalisia visualisointeja koskevaa ymmärrystä on tarpeen arvioida uudelleen jo siksi, että tällaisten kuvien määrä on lisääntynyt valtavasti kuvallisen kulttuurin eri kentillä.