What do(es) you mean? the pragmatics of generic second person pronouns in modern spoken Danish

Jensen, Torben Juel; Gregersen, Frans

doi:10.1075/prag.26.3.04jen

Cited by 11 publications

(3 citation statements)

References 33 publications

Supporting

Mentioning

Contrasting

Unclassified

Order By: Relevance

“…Stirling & Manderson 2011 on English conversations) or ‘generic’ reference (e.g. Fremer 2000 on Finland's Swedish, Kamio 2001 on English, Jensen & Gregersen 2016 on Danish), while some have chosen to use the term ‘impersonal reference’ in their description of the phenomenon (e.g. Kitagawa & Lehrer 1990 on English, Siewierska 2008, 2 Malamud 2012 on German; for a discussion, see also Gast et al 2015:149; De Cock & Kluge 2016:352).…”

Section: Construing Open Reference In Finnishmentioning

confidence: 99%

From zero to ‘you’ and back: A mixed methods study comparing the use of two open personal constructions in Finnish

Varjo¹,

Suomalainen²

2018

Nord J Linguist

View full text Add to dashboard Cite

This article focuses on two Finnish personal constructions which can be used to create indexically open reference, i.e. they can be used to refer to generalized or shared human experiences. These two constructions are the zero-person construction and the open 2nd person singular construction. Using Finnish everyday conversational data, we (i) statistically analyze the distributional semantico-grammatical differences in the use of the zero-person and open 2nd person singular constructions, and (ii) examine these differences on a clausal and sequential level in interactional contexts. In our analysis, we integrate quantitative and qualitative methods. Our aim is to show that by mixing methods it is possible to both reveal the recurring semantico-grammatical patterns of the constructions across a large corpus and analyze how these patterns are shaped by the ongoing interaction.

show abstract

Section: Construing Open Reference In Finnishmentioning

confidence: 99%

From zero to ‘you’ and back: A mixed methods study comparing the use of two open personal constructions in Finnish

Varjo¹,

Suomalainen²

2018

Nord J Linguist

View full text Add to dashboard Cite

show abstract

“…Tämäntyyppistä persoonamuotojen käyttöä, jossa viittauksen kohteena ei ole ainoastaan yksi, tietty yksilö tai ryhmä yksilöitä, on dokumentoitu ja tutkittu useissa eri kielissä. Kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella erityisen yleinen tällainen tapa käyttää persoonamuotoja on yksikön 2. persoonan kohdalla, josta havaintoja ja tutkimusta on tehty ainakin englannin (Kitagawa & Lehrer 1990;Kamio 2001), espanjan (Flores-Ferrán 2009), hollannin (de Hoop & Tarenskeen 2015), mandariinikiinan (Biq 1991), ranskan (Williams & van Compernolle 2009), saksan (Bredel 2002;Kluge 2016;Auer & Stukenbrock 2018), (suomen)ruotsin (Fremer 1999(Fremer , 2000 ja tans-kan osalta Nielsen, Fosgerau & Jensen 2009;Jensen & Gregersen 2016). Myös suomen kielestä on tunnistettu vastaava ilmiö (esim.…”

Section: Yksikön 2 Persoona Avoimissa Persoonaviittauksissaunclassified

“…esim. Kamio 2001;Jensen & Gregersen 2016) taikka yleistävänä tai yleisluonteisena (engl. generalized, Stirling & Manderson 2011).…”

Section: Yksikön 2 Persoona Avoimissa Persoonaviittauksissaunclassified

<i>Sinä</i>, konteksti ja monitulkintaisuus

Suomalainen

2018

Virittäjä

View full text Add to dashboard Cite

Artikkeli käsittelee yksikön 2. persoonan viittauksia suomenkielisissä arkikeskusteluissa. Aihetta lähestytään tarkastelemalla rinnakkain deiktisesti spesifejä, yhteen tiettyyn vastaanottajaan viittaavia yksikön 2. persoonan muotoja ja yksikön 2. persoonan viittaussuhteiltaan avoimia esiintymiä, joissa yksikön 2. persoona ei viittaa ainoastaan yhteen vastaanottajaan vaan laajemmin. Artikkelin tavoitteena on kuvata yksikön 2. persoonan käytön variaatiota viittaussuhteiden näkökulmasta, tarkastella, kuinka viittaussuhteet rakentuvat osana vuorovaikutuksessa meneillään olevaa toimintaa, ja hahmotella yksikön 2. persoonan avointen viittausten erityispiirteitä suhteessa deiktisesti spesifeihin viittauksiin. Tutkimuksen näkökulma on vuorovaikutuslingvistinen, mutta siinä hyödynnetään myös kognitiivisen kieliopin käsitteistöä. Aineisto koostuu 11,5 tunnista videoituja kahden- ja monenkeskisiä kasvokkaiskeskusteluja. Analyysia varten kerätty aineistokokoelma kattaa 1 035 puheenvuoroa, jotka sisältävät yhden tai useamman yksikön 2. persoonan esiintymän. Analyysissa on käytetty keskustelunanalyyttistä menetelmää. Yksikön 2. persoonan deiktisesti spesifit viittaukset ovat aineistossa huomattavasti yksikön 2. persoonan avoimia viittauksia yleisempiä. Deiktisesti spesifit viittaukset esiintyvät tavallisimmin vakiintuneen vierusparin muodostavissa keskustelun toiminnoissa, kuten kysymyksissä ja pyynnöissä, sekä kuvailevissa tai kantaa ottavissa vuoroissa, jotka kohdistuvat tiettyyn osanottajaan tai tämän toimintaan. Avoimet viittaukset puolestaan ovat tyypillisiä kerrontasekvensseissä, joissa jaetaan kokemuksia, arvioidaan asioita ja asiaintiloja sekä kuvataan hypoteettisia tilanteita. Avoin viittaus sijoittuu useimmiten sellaiseen kohtaan kerrontajaksoa, jossa havainnollistetaan jotakin aiemmin esillä ollutta ja annetaan siitä esimerkki. Artikkelissa osoitetaan, että siinä missä deiktisesti spesifit yksikön 2. persoonan viittaukset yksilöivät yhden tietyn osanottajan, avoimet yksikön 2. persoonan viittaukset viittaavat yksittäisten tarkoitteiden sijaan pikemminkin kokemuksiin taikka tietyssä tilanteessa tapahtuneeseen tai mahdolliseen toimintaan. Tulokset osoittavat, että persoonaviittaus on aina osa laajempaa keskustelussa tapahtuvaa toimintaa ja tällaisena se jäsentää myös puhetilannetta ja sen osallistumiskehikkoa. Yksikön 2. persoonan deiktisesti spesifit viittaukset siirtävät useimmiten vuoron yhdeltä puhujalta toiselle, kun taas yksikön 2. persoonan avoimella viittauksella voidaan nostaa tietty kokemus yhteisen tarkastelun kohteeksi ja tarjota sitä muille osanottajille tunnistettavaksi ja mahdollisesti myös samastuttavaksi. Sinä ‘you’, context, and ambiguity: Second-person singular reference in everyday Finnish conversation This article examines the second-person singular reference in everyday Finnish conversation. Second-person singular forms are primarily used to refer to the addressee, but they can also be employed to create open reference, so that they do not refer exclusively to the addressee, but rather are more generic in their sphere of reference. The aim of the article is to describe the variation in the usage of second-person singular forms in Finnish conversations from the point of view of reference, and to analyse the special characteristics of open second-person singular reference forms in contrast to deictically specific ones. The study adopts the framework of interactional linguistics, supplemented by cognitive grammar. The data employed in the study consists of approximately 11.5 hours of video recordings of everyday face-to-face conversation in Finnish. In the data, deictically specific second-person singular forms are the most frequent. They occur in the first turns of adjacency pairs like questions or requests, as well as in such turns that describe or evaluate the addressee or her actions. Open second-person singular forms are less frequent, but they are typical in sequences that involve evaluation, accounts of personal experience, and the description of hypothetical states of affairs. In such sequences, the open second-person singular is frequently used to exemplify concrete action in a specific situation. The article shows that while deictically specific second-person singular forms refer to a particular individual, open secondperson singular forms refer to a specific state of affairs on a general level or identify a certain experience. The results of the study highlight the fact that creating personal reference is always part of a wider sequential action and can be used to modify the participation framework of the speech situation. Deictically specific second-person singular reference forms are typically used for selecting a particular party to produce the next turn, whereas the second-person singular with open reference is often employed in the course of interaction to establish beliefs and experiences that are construed as mutual and potentially shared.

show abstract

Human impersonal pronouns in Afrikaans: a double questionnaire-based study

Olmen

Breed

2018

Language Sciences

View full text Add to dashboard Cite

This paper is the first in-depth study of the main human impersonal pronouns in Afrikaans: jy 'you', ('n) mens '(a) human' and hulle 'they'. It adopts a double questionnaire approach, consisting of an acceptability judgment task for one group of participants and a completion task for another group. On the theoretical side, we test the different dimensions proposed in two of the most recent semantic maps of human impersonal pronouns. The first map features vague, inferred and specific existential uses, which vary in the kind/degree of (un)knownness. The second one distinguishes existential contexts that only allow a plural interpretation from existential contexts that are neutral with respect to number. The results of our questionnaires indicate not only that the dimensions of number and (un)knownness involve gradual instead of categorical distinctions but also that they interact with one another, with decreasing acceptability and usage of hulle along both of them. More generally, the completion task data suggest that human impersonal pronouns are not the preferred strategy for impersonalization in existential contexts anyway. On the descriptive side, we show that Afrikaans has a division of labor between ('n) mens and jy on the one hand and hulle on the other. The former are restricted to universal-internal uses, the latter to universal-external, speech act verb and existential ones. The data also reveal that speakers may consider the less grammaticalized form 'n mens more acceptable but that they tend to employ more grammaticalized mens. It thus attests to the usefulness of combining the two types of questionnaire. Keywords impersonal, pronoun, Afrikaans, questionnaire, semantic map 1. are a collective that has the right and/or power to install speed cameras. The police and the government are two likely candidates. This semi-impersonal existential use is typically called 'corporate' (a term that goes back to Pesetsky 1996, p. 39). (2) a. Eng In Greece, they drive quite unpredictably. b. Eng They have installed new speed cameras here. The three uses that Siewierska and Papastathi (2011) regard as genuinely impersonal are illustrated in (1b) and (3). They differ in the type or level of (un)knownness, as argued by Cabredo Hofherr (2006) among others. In the 'vague' use in (1b), the set of human participants cannot be identified by the interlocutors but there is said to be at least one specific person who committed the known act of stealing the car. In (3a), the speaker gathers from the situation, i.e. the smell in the room, that the essentially unknown event of consuming pizza there must have occurred and that an unidentifiable (group of) eater(s) must have existed. This use is labeled 'inferred'. In the 'specific' use in (3b), the event takes place at a particular place and time and the interlocutors may thus have certain expectations about who is performing it. Despite the situational potential for identification, the (set of) individual(s) knocking on the door is not explicitly named, however. (3) a. Eng They ha...

show abstract

What do(es) you mean? the pragmatics of generic second person pronouns in modern spoken Danish

Cited by 11 publications

References 33 publications

From zero to ‘you’ and back: A mixed methods study comparing the use of two open personal constructions in Finnish

From zero to ‘you’ and back: A mixed methods study comparing the use of two open personal constructions in Finnish

<i>Sinä</i>, konteksti ja monitulkintaisuus

Human impersonal pronouns in Afrikaans: a double questionnaire-based study

Contact Info

Product

Resources

About