No abstract

No abstract

Eino Santasen setelirunot on kirjoitettu kirjoituskoneella 20 euron seteleille, ja Santanen on laittanut runoseteleitä kiertoon käyttämällä niitä maksuvälineinä. Seteleille kirjoittaminen tuo runoihin käsitteellisyyttä, koska setelin tahallinen turmeleminen voi mitätöidä sen arvon. Vaikka käteisrahan turmeleminen ei ole Suomessa laitonta, Suomen Pankki pitää sitä kuitenkin epäeettisenä. Toisaalta setelille kirjoittaminen sijoittaa setelirahan uuteen kontekstiin, osaksi runoutta. Runoseteli kuuluu silloin kahden erilaisen järjestelmän – runouden ja rahan – piiriin, koska runoseteli voi säilyttää asemansa myös käteisrahana. Setelirunoja on julkaistu skannattuina kuvina myös Santasen runoteoksissa nimeltä Tekniikan maailmat (2014) ja Yleisö (2017). Runoissa käsitellään nykyaikaista kapitalismia ja rahan keskeistä asemaa nyky-yhteiskunnassa. Muita tärkeitä aihepiirejä ovat tekniikka, ihminen, edustaminen, identiteetti, kansalaisuus ja 100-vuotisjuhliaan vuonna 2017 viettänyt Suomi. Vaikka runot käsittelevät isoja ja tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja nostavat esiin kipeitäkin ongelmakohtia, ne eivät ole pessimistisiä tai raskaita. Kokeellinen, kumouksellinen ja ironinen ote tekee setelirunojen kriittisyydestä päinvastoin silmiä avaavaa ja vapauttavaa. Runoissa leikitellään esimerkiksi vaihtuvilla puhujilla ja runojen alustana olevilla seteleillä. Nykyihmisen tunteellinen suhtautuminen rahaan tuodaan esiin muun muassa jäljittelemällä rakkausrunojen konventioita. Lisäksi uusimmissa runoissa lähestytään kuvataidetta, sillä osaan seteleistä on maalattu korjauslakalla.  Tässä artikkelissa Santasen setelirunoja analysoidaan rahan ja runouden kytköksen näkökulmasta. Runojen yhteiskuntakriittistä sanomaa tulkitaan runoanalyysin keinoin, ja huomiota kiinnitetään erityisesti runojen käsitteelliseen ulottuvuuteen.

Amerikkalaisen Neal Stephensonin post-apokalyptinen romaani seveneves (2015) alkaa tehokkaasti toteamalla, että kuu on räjähtänyt varoittamatta ja ilman selvää syytä. Melkein 900-sivuisessa romaanissa kuvataan erilaisia strategioita ja yrityksiä selvitä räjähdyksestä, joka merkitsee maapallon tuhoa ja kaiken elämän päättymistä. Romaanin kolmas osa alkaa sanoilla ”Five thousand years later.” Virkkeeseen tiivistyy monta asiaa. Tämä ilmoitus, ”viisi tuhatta vuotta myöhemmin”, ei kerro pelkästään kirjallisuuden kyvystä hypätä ajallisesti ja tilallisesti toisiin maailmoihin ja todellisuuksiin. Se kertoo myös siitä, että kirjallisuudessa ja taiteissa voidaan kuvitella tulevaisuuksia myös tilanteissa, joissa maapallo tuhoutuu.

No abstract