No abstract

This special issue is devoted to a cross-disciplinary investigation of a specific literary phenomenon, fictional dialogue. Fictional dialogue is used to refer to passages of character-character conversation within a literary text. More specifically, the articles of the issue deal with fictional dialogue as a narrative mode in prose fiction. The issue aims to engender an appreciation and a better understanding of the workings of dialogue by drawing on the insights and methods from both literary studies and linguistics. These methods include a rhetorical-ethical approach to narrative, cognitive and “natural” narratology, the study of everyday conversational storytelling, and Conversation Analysis (CA). Combining these methods helps us to understand that while dialogue is a central means to depict character-character relationships it also serves other levels of communication in a narrative and thus contributes to the reader's comprehension of the narrative design's rhetorical and ethical dimensions. The articles also suggest that while understanding dialogue depends partly on the reader’s experiences of real-life conversation, the interpretation of dialogue is determined by the overall design of a literary text and the historically changing conventions.

Joutsenen erikoisjulkaisu Suomalaiset ahdistukset – Kansallinen omakuva ja kielteiset tunteet lähestyy kansakunnan kertomisen kysymyksiä kielteisten tunteiden näkökulmasta. Julkaisussa pohditaan erityisesti kielteisten tunteiden ja niin sanottujen rumien, kulttuurisesti ja moraalisesti vähäarvoisina pidettyjen tunteiden merkitystä suomalaisen omakuvan rakentumiselle. Miten pelkoa, inhoa, vihaa, kateutta, surua, ahdistusta tai syyllisyyttä on kuvattu suomalaisessa kirjallisuudessa? Miten nämä esitykset suhteutuvat myönteisinä ja moraalisesti korkeina pidettyihin kansallistunteisiin kuten isänmaanrakkauteen tai yhteenkuuluvuuden tunteeseen? Millaisiin kirjallisuushistoriallisiin ilmiöihin ja esteettisiin käsityksiin negatiivisten tunteiden esittäminen kytkeytyy? Entä millaisia tunnereaktioita, joko myönteisiä tai kielteisiä, näiden tunteiden kuvauksilla pyritään lukijassa herättämään ja millaisin keinoin? Kansakunnan rakentamisen kysymyksiä tarkastellaan lisäksi suhteessa 2010-luvun poliittisessa keskustelussa hyödynnettyyn affektiiviseen retoriikkaan, joka ammentaa kielteisistä kollektiivisista tunteista. Millaisia ovat nykypäivän kertomukset suomalaisuudesta ja millä tavoin ne lujittavat tai haastavat 1800-luvulta lähtien yhdessä kuviteltua kansakuntaa? Entä millaisia uusia tunneyhteisöjä nämä kertomukset rakentavat?

This article analyzes the dynamics of fictional dialogue in three short stories by the Finnish author Rosa Liksom. These stories are constructed almost entirely of dialogue, with minimal involvement on the part of the narrator. We adopt two different approaches to dialogue. First, we analyze dialogue from a micro level, as interaction between the characters within the storyworlds, then from a more holistic perspective, paying attention to how dialogue contributes to the rhetorical structure and ethical interpretation of the stories. We show that resorting mainly to dialogue as a narrative mode works as a way of depicting tensions between Liksom’s characters, and between them and the surrounding fictional world. This, in turn, engages the reader in an interpretative process to understand the story’s logic both within the fictional worlds and on the level of communication between the implied author and the authorial audience.

Artikkelini tarkastelee eksistentiaalisten tunteiden kerrontaa ja minäkerronnan epäluotettavuutta Kerttu-Kaarina Suosalmen novellissa ”Synti eli punapartainen ikoni” (1957). Novelli kuuluu modernistiseen kertomustraditioon, jossa eksistentiaalinen kokemuksellisuus hahmottuu keskeiseksi osaksi inhimillisen tietoisuuden kuvausta. Artikkelin keskiössä ovat epäsuoran retorisen kommunikaation keinot, joiden avulla tekijä pyrkii herättämään lukijassa ristiriitaisia tunnereaktioita. Artikkeli keskittyy ennen kaikkea epäluotettavaan kerrontaan, jota Suosalmi hyödyntää säädelläkseen kerronnallista etäisyyttä ensimmäisen persoonan kertojan ja lukijan välillä. Millaisia tietoon ja tunteisiin liittyviä vaikutuksia epäluotettava kerronta herättää lukijassa ja kuinka erilaiset tulkinnat ja tunnereaktiot elävät lukuprosessin aikana? Artikkeli osoittaa, että Suosalmi hyödyntää sekä lähentävän että etäännyttävän epäluotettavan kerronnan (Phelan 2007) keinoja ohjatakseen lukijan tunnereaktioita. Suosalmen novellissa kerronnan epäluotettavuus kumpuaa usein kertojan eksistentiaalisesta kärsimyksestä, mikä vähentää tunnetason etäisyyttä kertojan ja tekijän yleisön välillä. Tämä ensimmäistä tyyppiä edustava epäluotettavuus herättää lukijassa sympatiaa ja sääliä pikemminkin kuin epäluottamusta. Jälkimmäistä tyyppiä edustava kerronnan epäluotettavuus puolestaan viittaa eettisiin vääristymiin, joka lisäävät tunnetason etäisyyttä kertojan ja tekijän yleisön välillä. Toisaalta Suosalmen novellin eksistentiaalisten tunteiden kerronta johtaa kyseenalaistamaan epäluotettavan kerronnan teorian dikotomioita, erityisesti sen ennakko-oletuksia kertojien ”normaaliudesta” tai ”hulluudesta”. Novellin epäsuora retorinen kommunikaatio ohjaa lukijaa uudelleenarvioimaan minäkertojan ongelmallista maailmankuvaa ja identiteettiä suhteessa sisäistettyyn sosiaaliseen vallankäyttöön ja mahdollisesti jopa väkivaltaan.