Kansallinen omakuva ja kielteiset tunteet

Abstract

Joutsenen erikoisjulkaisu Suomalaiset ahdistukset – Kansallinen omakuva ja kielteiset tunteet lähestyy kansakunnan kertomisen kysymyksiä kielteisten tunteiden näkökulmasta. Julkaisussa pohditaan erityisesti kielteisten tunteiden ja niin sanottujen rumien, kulttuurisesti ja moraalisesti vähäarvoisina pidettyjen tunteiden merkitystä suomalaisen omakuvan rakentumiselle. Miten pelkoa, inhoa, vihaa, kateutta, surua, ahdistusta tai syyllisyyttä on kuvattu suomalaisessa kirjallisuudessa? Miten nämä esitykset suhteutuvat myönteisinä ja moraalisesti korkeina pidettyihin kansallistunteisiin kuten isänmaanrakkauteen tai yhteenkuuluvuuden tunteeseen? Millaisiin kirjallisuushistoriallisiin ilmiöihin ja esteettisiin käsityksiin negatiivisten tunteiden esittäminen kytkeytyy? Entä millaisia tunnereaktioita, joko myönteisiä tai kielteisiä, näiden tunteiden kuvauksilla pyritään lukijassa herättämään ja millaisin keinoin? Kansakunnan rakentamisen kysymyksiä tarkastellaan lisäksi suhteessa 2010-luvun poliittisessa keskustelussa hyödynnettyyn affektiiviseen retoriikkaan, joka ammentaa kielteisistä kollektiivisista tunteista. Millaisia ovat nykypäivän kertomukset suomalaisuudesta ja millä tavoin ne lujittavat tai haastavat 1800-luvulta lähtien yhdessä kuviteltua kansakuntaa? Entä millaisia uusia tunneyhteisöjä nämä kertomukset rakentavat?

Murhaveisuja ja muunlaista murhetta

“…7 Vrt. Rossi & Nykänen (2020), jotka tarkastelevat kielteisiä tunteita kansallisen kirjallisuuden representaatioissa. Suru ymmärretään tässä kontektissa ennen muuta negatiivisena, torjuttavana tunteena.…”

“…(Kivimäki, Suodenjoki ja Vahtikari 2021, 10-17. ) Kirjallisuus puolestaan kuvaa ja rakentaa kuvitteellisia tunneyhteisöjä, ja emotionaaliset tyylit ja käsitykset tunteista voivatkin välittyä juuri kirjallisten tekstien kautta (Rossi 2020, 43;Rossi ja Nykänen 2020). Tekstien emotionaalisuus tai affektiivisuus liittyy siihen, miten ne liikuttavat tai saavat aikaan tietynlaisia vaikutuksia lukijassaan tai miten niissä performoidaan erilaisia tunteita (Saresma 2016, 223;Ahmed 2018).…”