No abstract

English In many parts of the European countryside religious communities are facing serious challenges caused by changing social structures. This is also the case with the Finnish Evangelical Lutheran parishes that are in many ways affected by migration from the countryside to city areas. This development has increased pressures on the Church and its parishes to take a stand in favour of rural development policies and to contribute to the attempts to maintain and enhance the viability of rural areas. This kind of involvement is by no means self-evident because the Church has traditionally occupied a neutral and guarded position in relation to political questions. In this article the authors examine how the congregational employees deal with this potential tension and view the role of parishes, on one hand, as rural actors, and, on the other, as religious actors. French À travers toute l’Europe, les communautés religieuses rurales font face à d’importants défis dus à l’évolution constante des structures sociales. L’église évangélique luthérienne de Finlande n’échappe pas à ces défis qui émanent des flux migratoires des campagnes vers les centres urbains. Ce mouvement migratoire a intensifié les pressions sur l’église et sur ses paroisses afin d’instaurer des règles de développement rural et ainsi contribuer à maintenir et à améliorer la viabilité des zones rurales. L’engagement de l’église n’est en aucun cas trivial car de tout temps l’église a voulu maintenir une relation neutre et protégée par rapport aux questions politiques. Dans cet article, les auteurs examinent comment les congrégations réagissent à ces pressions et tensions, puis établissent le role des paroisses comme acteurs au sein des zones rurales, dans un premier temps, et comme acteurs religieux, dans un second temps.

Ympäristökriisi on haastanut uskontoperinteet ottamaan kantaa ja toimimaan sekä globaalisti että paikallisesti. Kannanotot ja toiminta rakentuvat perinteen uudelleentulkinnoille, joiden kautta tuotetaan myös erilaisia rituaalisia sovelluksia. Ympäristörituaaleissa esimerkiksi työstetään ympäristökriisin herättämää surua ja ahdistusta tai pyritään konkreettisesti vaikuttamaan lokaaleihin ympäristöongelmiin. Tässä artikkelissa tarkastelen antropologi Roy Rappaportin (1926-1997) rituaaliajattelua ja sitä, miten hänen näkemyksiään voidaan soveltaa tämän hetken uskonnollisten ympäristörituaalien tulkinnassa. Rappaport tarkasteli tutkimuksissaan uskonnollisia ympäristörituaaleja sekä tapoina säädellä ekologista tasapainoa että mahdollisuutena muuttaa ihmisen ajattelua ja toimintaa ympäristökriisin aikakaudella. Näitä näkökulmia voidaan soveltaa ainakin kolmella tavalla: Ensinnäkin tarkastelemalla sitä, miten rituaaleja hyödynnetään sellaisissa uskonnollisissa yhteisöissä, jotka ovat välittömästi riippuvaisia luonnonympäristöstä, toiseksi tutkimalla sitä, miten uskonnolliset yhteisöt käyttävät rituaaleja erilaisissa ympäristönsuojeluun liittyvissä tilanteissa, ja kolmanneksi tarkentamalla siihen, miten Rappaportin ideoita voitaisiin hyödyntää ympäristötoimintaan sitouttamisessa. Artikkelissani fokusoidun uskonnollisesti motivoituihin ympäristörituaaleihin ja siihen, minkälaisia näkökulmia rappaportilainen rituaaliajattelu antaa niiden tarkastelemiseen. Esimerkkeinä käytän kanadalaisen mi’kmaq-alkuperäisyhteisön taistelua pyhän vuorensa kohtalosta sekä erityisesti thaimaalaisten munkkien puiden pyhittämisrituaalia, jossa he liittävät hakkuu-uhan alla olevia puita osaksi buddhalaista munkkikuntaa.

No abstract

No abstract