Objectives: The aim of this study is to examine the consequences of Covid-19-related isolation and social restrictions on the well-being of nursing home residents and their family members, and to analyze how distancing has affected the relationships of family members with residents and the nursing home staff. Design: The data consist of 41 thematic one-on-one interviews conducted during May–December 2020 with family members of nursing home residents. Convenience sampling was utilized by asking several nursing homes in different parts of Finland to relay a contact request from the researchers to the residents’ family members. The main themes of the interviews were lockdown and visiting restrictions. Subthemes included the frequency of visits, other means of interaction, changes in the relationships of family members with their loved ones and with nursing home staff, and the feelings aroused by the situation. The interviews were audio recorded and transcribed verbatim, resulting in 794 pages of data. Method: The qualitative study uses inductive content analysis. NVivo12 software facilitated the systematic coding of the data. Results: According to the family members, distancing aggravated the residents’ pre-existing conditions: they reported a sudden progression in memory disorders and significant deterioration in physical abilities, for example. Both residents and family members experienced anxiety, grief, and severe stress, and family members expressed concern that residents might die due to a lack of social contact and activity. Family members were also frustrated about not being able to touch their relatives or participate in their care, and therefore sometimes thought that their visits were useless. New forms of interaction with family members, introduced by the nursing homes, were appreciated. However, some family members perceived the interactional protocols as unfair and complained about insufficient information. Conclusions: The findings underline the need for nursing homes to implement a good interactional protocol. Overall, the results show that the measures taken to protect residents’ health during the Covid-19 outbreak were short-sighted in terms of the social dimension of well-being. It is therefore important to continue developing safe and humane solutions for interaction when social restrictions are in place. Tweetable abstract: Covid-19-related distancing has caused anxiety, grief, and severe stress for nursing home residents and their family members.

Mental illness remains as one of the most stigmatizing conditions in contemporary western societies. This study sheds light on how mental health professionals and rehabilitants perceive stigmatization. The qualitative study is based on stimulated focus group interviews conducted in five Finnish mental health rehabilitation centers that follow the Clubhouse model. The findings were analyzed through inductive content analysis. Both the mental health rehabilitants and the professionals perceived stigmatization as a phenomenon that concerns the majority of rehabilitants. However, whereas the professionals viewed stigma as something that is inflicted upon the mentally ill from the outside, the rehabilitants perceived stigma as something that the mentally ill themselves can influence by advancing their own confidence, shame management, and recovery. Improvements in treatment, along with media coverage, were seen as the factors that reduce stigmatization, but the same conceptualization did not hold for serious mental illnesses. As the average Clubhouse client was thought to be a person with serious mental illness, the rehabilitation context designed to normalize attitudes toward mental health problems was paradoxically perceived to enforce the concept of inevitable stigma. Therefore, it is important for professionals in rehabilitation communities to be reflexively aware of these tensions when supporting the rehabilitants.

Jenny Paanasen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Turun ylipistossa perjantaina 15. maaliskuuta 2019. Vastaväittäjänä toimi professori Esa Lehtinen Jyväksylän yliopistosta ja kustoksena professori Marja-Liisa Helasvuo. Jenny Paananen: Yhteisymmärryksen rakentaminen monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla. Turun yliopiston julkaisuja – Annales Universitatis Turkuensis C 465. Turku: Turun yliopisto 2019. Artikkeliväitöskirjan yhteenveto-osa on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7557-0

Aineistossani lääkärin ja potilaan välillä on kaksinkertainen tiedollinen epäsymmetria: lääkäri on asiantuntija sekä lääketieteen että suomen kielen suhteen, kun taas potilas on maallikko ja puhuu suomea toisena kielenä tai kommunikoi tulkin välityksellä. Näin ollen lääketieteellinen sanasto ja muu asiantuntijainformaatio vaatii usein selittämistä tullakseen ymmärretyksi. Tarkastelen artikkelissani 50 tällaisen selityksen kokoelmaa keskustelunanalyysin ja vuorovaikutuslingvistiikan metodein. Analysoin selittämistä vuorovaikutuksellisena toimintana ja erittelen selitysten semanttisia, rakenteellisia, sanastollisia ja multimodaalisia piirteitä.Lääkärien selitykset limittyvät muihin keskustelun toimintoihin ja auttavat kuljettamaan meneillään olevaa vastaanoton vaihetta eteenpäin. Selitykset voivat olla lyhyitä (X eli Y) tai koostua monesta erirakenteisesta osasta (X on Y; X tarkoittaa että Y; X liittyy Y:hyn). Selitykset ovat selkokielisiä ja sisällöltään yksinkertaisia, ja niissä käytetään paljon suurpiirteisyyttä ilmaisevaa sanastoa (vähän niinku, semmonen, tavallaan). Lisäksi selityksiä tuetaan elein ja materiaalisin resurssein. Lääkärit huomioivat selityksissä erityisesti potilaan yksilölliseen tilanteeseen liittyvät seikat ja käytännön asiat. Selittämisen tavoitteena näyttääkin täsmällisyyden sijaan olevan vastaanottokäynnin hoitamisen kannalta riittävä ymmärrys.Avainsanat: asiantuntijainformaatio, erikoissanasto, keskusteluntutkimus, lääkäri-potilas-vuorovaikutus, selittäminen, suomi toisena kielenä, vuorovaikutuslingvistiikka JOHDANTOTässä artikkelissa tarkasteltavana ovat lääkä-rien selitykset monikulttuurisissa vastaanottokeskusteluissa. Analysoin selittämistä kolmesta näkökulmasta: vuorovaikutuksellisena, kielellisenä ja multimodaalisena toimintana. Aloitan tarkastelemalla, miten vastaanottokeskustelun institutionaalinen jäsentyneisyys ja roolijako näkyvät selityksissä, sillä ne luovat vastaanottokeskustelun vuorovaikutuksellisen kehyksen, jonka mukaisesti lääkärin ja potilaan tulee toimia ja tulkita toisiaan. Lääkäri suuntautuu toteuttamaan rooliaan lääkärinä ja tulkitsemaan keskustelukumppaninsa vuorovaikutusta potilaan roolissa tuotettuna -ja

No abstract