No abstract

Huonossa sosioekonomisessa asemassa olevat sairastavat muita enemmän ja heillä on tyydyttymätöntä terveyspalvelujen tarvetta, vaikka he käyttävät runsaasti perusterveydenhuollonpalveluja (1). Hyvin toimeentulevat käyttävät tutkimusten mukaan erikoislääkäripalveluja yleisemmin kuin alemmat tuloryhmät (20, 21). Helsinkiläisten toimeentulotukiasiakkaidenperusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käyttöä ei ole tutkittu. Tässä tutkimuksessa helsinkiläisten toimeentulotuen asiakkaiden (N=38 434) sosiaali- ja terveysviraston taiHelsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) erikoissairaanhoidon vuoden 2014 käynti- ja hoitojaksotietoja verrattiin muiden helsinkiläisten (N=401 231) käynti- ja hoitojaksotietoihin ja toimeentulotuen asiakkuuden yhteyttä terveyspalvelujen käynteihin ja hoitojaksoihin analysoitiin käyttäen menetelmänä logistista regressioanalyysia ja Poisson-regressioanalyysia. Tulosten mukaan terveyspalveluja käyttäneillä toimeentulotuen asiakkailla oli ikävakioituna selvästi todennäköisemmin diagnosoitu sairaus sekä hampaiden reikiintymistä ja kiinnityskudosten sairauksia kuin niillä, jotka eivät olleet toimeentulotuen asiakkaita. Toimeentulotuen asiakkuus oli voimakkaasti yhteydessä lisääntyneisiin päihde- ja mielenterveyskäynteihin ja -hoitojaksoihin, perusterveydenhuollon käynteihin ja päivystysvastaanottokäynteihin sekä perusterveydenhuollon ja päivystyksen akuuttihoitojaksoihin. Sen sijaan toimeentulotuen asiakkuuden yhteys erikoislääkäritutkimuksiin ja suun terveydenhuollon käynteihin oli heikompi ja osassa erikoislääkäritutkimuksia toimeentulotuen asiakkaan käynti oli suhteellisesti epätodennäköisempi kuin niiden, jotka eivät olleet toimeentulotuen asiakkaita. Toimeentulotuen asiakkuus oli heikommin yhteydessä HUS:n käynteihin kuin sosiaali- ja terveysviraston perusterveydenhuollon käynteihin. Toimeentulotuen asiakkuus selitti miehillä käyntejä HUS:ssa vammojen ja myrkytysten, hermoston sairauksien ja infektioiden vuoksi ja naisilla sisäerityselinten ja ruoansulatuselinten sairauksien sekä infektioiden vuoksi. Toimeentulotuen asiakkuus selitti HUS:n hoitojaksoja sisäerityselinten, ihon ja ihonalaiskudoksen, hermoston ja hengityselinten sairauksien vuoksi.

No abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, mitkä tekijät ovat yhteydessä kotihoidon asiakkaiden ensihoitohälytyksiin ja päivystyskäynteihin ja kuinka yleisesti ensihoitoyksikkö tekee kuljettamatta jättämispäätöksiä kotihoidon ja palvelutalojen asiakkaille. Tutkimuksen rekisteriaineiston muodostivat Helsingin kotihoidon käyntiaineisto, ensihoidon tehtäväaineisto ja päivystyskäyntiaineisto vuosilta 2017 ja 2018. Tulosten mukaan alle viidesosassa kotihoidon asiakkaiden ensihoitotehtävistä hoidon tarve oli kiireellinen tai potilas oli hengenvaarassa. Ensihoitoyksikkö teki kuljettamatta jättämispäätöksen kolmasosassa kotihoidon asiakkaiden ensihoitotehtävistä. Ensihoitohälytykseen ja päivystyskäyntiin kotihoidon asiakkailla vuonna 2018 olivat yhteydessä asiakkaan korkea ikä, miessukupuoli, suuri avuntarve, kotihoidon suoritteiden suuri määrä, kotihoitoyksikkö sekä asiakkaalle edellisenä vuonna tehty ensihoitohälytys. Tässä tutkimuksessa kotihoidon asiakkaat tekivät suhteellisesti enemmän päivystyskäyntejä kuin aiemmissa tutkimuksissa kaikki kotona asuvat vastaavan ikäiset. Tulokset osoittavat, että kotihoidon asiakkaan avuntarpeen lisääntyessä myös ensihoitohälytykset ja päivystyskäynnit ovat todennäköisempiä ja ensihoitohälytysten lukumäärä lisääntyy. Merkittävä osa ensihoitohälytyksistä on ei-kiireellisiä, ja lähes kolmasosaa ensihoitohälytyksistä ei seuraa kuljetus jatkohoitoon. Näitä ensihoitohälytyksiä tulee voida vähentää kotihoidon toimintaa kehittämällä, hoitolinjoja selkeyttämällä, henkilöstöä kouluttamalla ja asiakkaita sekä omaisia informoimalla.