The aim of this case study was to compare the impacts of saw and secateur pruning on silver birch (Betula pendula Roth). Data were collected from two saw pruned stands in 2005, and one secateur pruned stand in 2003. All the stands were located in southern Finland. The sample stems were felled, and their butt logs were sawn into flitches, whose knot features and colour defects were measured. In addition, discs were sawn from each stem in order to study the annual ring widths. In this material, pruning with secateurs appeared to cause less colour defects than pruning with a saw. Irrespective of the pruning method used, the colour defects in the stem wood were at their largest in cases where the basal knob or the stem bark appeared to be damaged by pruning. Colour defects spread mainly towards the pith, only in a few cases towards the stem surface. The cicatrisation time of the knots as well as the length of the bark stick remaining inside the stem did not show significant differences between the two pruning methods. Pruning of the lowest living branches appears to have no effect on the diameter growth of silver birch trees.

Tutkimuksen tavoitteena oli määrittää ohileikkaavilla oksasaksilla tehtävän rauduskoivun pystykarsinnan aiheuttamien väri-ja lahovikojen määrää ja analysoida esimerkkilaskelmin pystykarsintatyön kannattavuutta metsänomistajan ja koivutukkia käyttävän teollisuuden kannalta. Tutkimuksen aineistona käytettiin kolmea pystykarsittua metsikköä sekä kolmea näitä ominaisuuksiltaan vastaavaa pystykarsimatonta vertailumetsikköä Vammalasta, Jämsänkoskelta ja Keiteleeltä. Kannattavuutta tutkittiin empiirisen aineiston perusteella saatujen tulosten laskennallisena sovelluksena. Kannattavuuden tunnuslukuina olivat investoinnin nettonykyarvo ja sisäinen korkokanta. Mittaukset osoittivat aineistossa olleen vähemmän väri-ja lahovikoja kuin aiemmissa tutkimuksissa, joissa karsintavälineenä on käytetty oksasahaa. Alle 20 mm:n läpimittaisten oksien karsinnan aiheuttama värivikaantumisriski oli vähäinen. Rauduskoivun kasvu ei taannu elävienkään oksien karsinnan seurauksena, jos elävää latvusta säilytetään suositellut 50 % puun pituudesta. Pystykarsinta parantaa tyvitukkien laatua ja lisää esimerkkilaskelmien perusteella päätehakkuun kantorahatuloja. Ulkopuolisellakin työvoimalla tehdylle pystykarsintasijoitukselle voi saada 5-6 %:n sisäisen koron. Myös vaneri-ja viiluteollisuuden kannattaa maksaa keskimääräistä korkeampaa hintaa pystykarsituista koivikoista. Pystykarsinta lisää tyvitukeista saatavan viilun arvoa n. 20-30 prosentilla.

No abstract