Water and ethanol contents of different silages were determined by solvent extraction gas chromatography. Methanol was used as internal standard. The gas chromatograph was equipped with thermal conductivity and hydrogen flame ionization detectors. Glass columns, length 1.5m, i.d. 2 mm, were packed with Chromosorb 101, 80/100 mesh size. Water and ethanol extractions of 10 silages and gas chromatographic runs of the extracts could be carried out daily. The methods are suitable for routine laboratory analysis and use of the internal standard allows the gas chromatographic runs to be performed faster and more accurately. The precisions of water and ethanol determinations were satisfactory, the mean relative standard deviation percents of 12 replicate analyses being respectively 0.22 and 2.55. Water content of silages was also determined by conventional forced-air oven drying at 105°C. When ethanol content of the silage was above 5 percent, there was a tendency for water contents obtained by the oven drying method to be over 5 percentage units greater than those obtained by solvent extraction gas chromatography. When the ethanol content was below 0.5 percent, high acetic acid and lactic acid contents with low pH resulted the same tendency, the difference between the methods varring from 0.5 to 2.2 percentage units.

Abstract.The gas-liquid chromatographic method used in this study for the determination of volatile fatty acids was reliable at concentrations of 10 ppm. The volatile fatty acids of silage and rumen samples were determinated by hydrogen flame ionization detector from water extractcontaining 5 per cent formic acid. The solid phase Chromosorb W (a.w. 60/80 mesh) coated by diethylenglycolsuccinate (5 per cent) and ortophosphoric acid (1 per cent) was used as packing material of spiral glass column (length 2 m, i.d. 3 mm). The column filling had to be changed only after 2000 analyses. Acetic acid, propionic acid, butyric acid, isovaleric acid and valeric acid were determinated in 5 mins. The relative error percentages averaged respectively 1.17, 1.67, 2.55, 3.21 and 3.35. The relative error was greatest in the measurement of isovaleric and valeric acid, because their amount was one twentieth of the amount of acetic acid.The prehandling of centrifuged rumen samples with saturated mercuric chloride and 1 N NaOH and freeze drying seemed to be a good procedure before gas chromatographing, because the base line kept quite stable all the time. The pure volatile fatty acid solutions prehandled in the above-mentioned way remained unchanged in -lB°C for one year and so the procedure may be also recommended for the preservation of rumen samples.

The apparent faecal digestibilities of amino acids were determined in growing pigs on diets in which 50% or 100 % soybean meal supplement was replaced by Eurolysine bacterial protein or Pekilo protein. The trial was conducted as two 3X3 Latin squares with six castrated pigs. Compared with the soybean meal supplement, the Eurolysine diet had lower (P < 0.05) digestibilities of arginine, leucine, methionine, phenylalanine and tyrosine. Compared with the Pekilo diet the Eurolysine diet had lower digestibilities (P < 0.05) of alanine, aspartic acid, glutamic acid, glycine, leucine, proline and serine. Lysine digestibility was higher on the Eurolysine diet than on the Pekilo diet. A gas chromatographic method used in amino acid determination is described and evaluated.

Kaura on Suomessa ollut perinteisesti pääasiallinen kotoinen vilja lehmien ruokinnassa ja kauraa käytetään edelleenkin enemmän kuin ohraa. Ohran viljely on kuitenkin lisääntynyt ja monet viljelijät käyttävät nykyään ohra-kauraseoksia. Rehutaulukoissa kauran rehuarvo on huonompi kuin ohran, mutta monissa tutkimuksissa kauran on todettu parantavan maitotuotosta ja maidon rasvahappokoostumusta verrattuna ohraan.Tässä tutkimuksessa selvitettiin kauran ja ohra-kauraseoksen (1:1) määrän (0,2, 0,3, 0,4 kg/kg 4-% rasvakorjattua maitoa) vaikutusta maitotuotokseen ja maidon koostumukseen sekä rehun hyväksikäyttöön säilörehuruokinnalla. Väkirehut sisälsivät 96,6 % viljaa ja 3,4 % kivennäisseosta. Nurmi-säilörehua annettiin vapaasti ja heinää 1 kg/pv. Koe toteutettiin 2 x 3 faktoriaalisena jatkuvana kokee-na 36 ayrshire-lehmällä. Koe kesti kaikkiaan 7 kuukautta alkaen kahden viikon valmistuskaudella, jolloin kaikki lehmät olivat samalla ruokinnalla. Sen jälkeen lehmät siirrettiin koeruokinnoille kahden viikon aikana. Koekausi kesti 24 viikkoa. Valmistuskauden tietoja käytettiin kovarianssianalyysissä. Rehujen sulavuus määritettiin lampailla, joiden perusteella laskettiin rehuarvot.Viljaväkirehujen syöntimäärät olivat koekaudella edellä mainituilla tasoilla 4,8, 7,5 ja 10,2 kg/pv keskimäärin vastaavien osuuksien ollessa 29, 40 ja 51 % rehuannoksen kuiva-aineesta. Molem-pien väkirehujen määrän nousu 29:stä 51 %:iin vähensi säilörehun syöntiä, mutta lisäsi lineaarisesti kuiva-aineen kokonaissyöntiä, maito-, rasva-, valkuais- ja maitosokerituotosta sekä valkuais/rasva-suhdetta. Maitotuotokset olivat kauratasoilla 19,9, 22,1, 24,3 kg/pv ja ohra-kauraseostasoilla 20,1, 21,7, 23,8 kg/pv keskimäärin eikä viljojen välillä ollut merkitsevää eroa. Kauran tuotosvaste oli kuitenkin parempi kuin ohra-kauraseoksen (0,966 vs. 0,745 kg maitoa viljan kuiva-ainekilon lisäystä kohti). Energiakorjatun maidon (EKM) tuotosvasteen ero oli pienempi (0,846 vs. 0,781 kg EKM/kg viljan kuiva-ainelisäystä), sillä väkirehumäärän lisääntyessä kauraruokinnalla maidon rasvapitoisuus pyrki laskemaan eikä valkuaispitoisuus noussut (rasva 43,9, 42,1, 41,0 g/kg, valkuainen 30,9, 31,5, 31,0 g/kg) verrattuna ohra-kauraseokseen (rasva 42,9, 43,8, 42,6 g/kg, valkuainen 30,3, 32,4, 32,5 g/kg). Öljyhapon osuus maitorasvassa nousi kauramäärän lisääntyessä, kun taas ohra-kauraseoksen määrän noustessa se laski. Maidon juustoutumisominaisuus parani väkirehumäärän lisääntyessä, mutta vä-hemmän kaura- kuin ohra-kauraseosruokinnalla. Rehun hyväksikäyttöparametrit eivät eronneet mer-kitsevästi viljojen välillä muutoin kuin, että muuntokelpoisen energian ja ohutsuolesta imeytyvien aminohappojen hyväksikäyttö maidontuotantoon oli parempi kaura- kuin ohra-kauraseosruokinnalla.Maidontuotantokokeen perusteella laskien kauran ja ohra-kauraseoksen energia-arvo oli sama.