The author proposes a citizen-and community-oriented approach to using information technology, whereby people are considered as participant members of the society. This empowering approach views people as subjects and actors who have abilities to develop, not as objects who lack these abilities and need one-way help from authorities. Empowerment of individuals and communities means increased control over life and coping skills. With information technology people gain new abilities and ways to participate and express themselves in a networked society. This can be called digital empowerment, which is not a direct consequence of having and using the technical facilities, but a multi-phased process to gain better networking, communication and cooperation opportunities, and to increase the competence of individuals and communities to act as influential participants in the information society. In this article empowerment is used in the sense of enablement – enabling people to do what is important to them, and enabling people to grow as competent subjects who have control over their lives and surroundings. When added to policies and programmes, this approach could bridge some of the democratic, cultural and content divides by bringing in more aspects.

This article analyzes the role of the media during the two months of postelection crisis in 2008 in Kenya. We discuss how people exchanged information during and after the media ban and analyze online discussions and media coverage. Particular emphasis is given to the role of the social media, such as Web 2.0 communication tools and services, which enable citizens to interact or share content online. Our analysis shows that during the crisis, the social media functioned as an alternative medium for citizen communication or participatory journalism.This experience has important implications for the process of democratization in Kenya.

Abstract. TV has often been regarded primarily as a traditional family medium [8], because it is mainly watched at home and used as a basis for interaction with others. Now that the mobile phone, which people seem to experience as a personal communication device, has developed functionalities peculiar to mass media, including a TV feature, it is interesting to know how these functionalities will be used throughout the day and in different everyday life contexts. Will mobile TV used mostly on the go or as an additional media at home? Will it become as a highly individualized media format or will the watching experience typically be shared with others? This paper examines the users' mobile TV choices in different everyday life contexts. The data is based on ongoing empirical research in Finland in 2006. The tested mobile TV services included both news and entertainment contents, and were tested in 3G and DVB-H networks.

Analysoin artikkelissa aikuisten perustaitojen määrittelyä diskurssin eri tasoilla eli instituutioiden ja käytäntöjen muokkaamina puheina sekä teksteinä, jotka vaikuttavat sosiaalisen todellisuutemme ymmärtämiseen. Tarkastelun kohteena ovat yhteiskuntapoliittisen ja toiminnallisen tason diskurssit, joita edustavat Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestön OECD:n teettämä kansainvälinen PIAAC-aikuistutkimus, Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön Taito-ohjelma (2014–2020) sekä ohjelmaan kuuluvien hanketoimijoiden ja kohderyhmien haastattelut. Huomioni diskurssissa on kiinnittynyt erityisesti aikuisten perustaitojen määrittelyyn, niiden heikkouksiin ja kehittämisehdotuksiin. Analyysini ei pyri tulkitsemaan perustaitojen tilannetta sellaisenaan vaan sen argumentointia. Kansainvälisen OECD:n asiantuntijadiskurssin vaikutus perustaitojen määrittelyyn on ilmeinen. OECD nimeää perustaidoksi luku-, numero- ja ongelmanratkaisutaidot teknologisesti kehittyneissä ympäristöissä. Sen tulkinta kansalaisten tarvitsemista perustaidoista ohjaa kansallisen koulutuspolitiikan retoriikkaa, mikä edelleen antaa suuntaa koulutuksen toteuttajille. Tulkinta on kuitenkin yksinkertaistava ilman diskurssin muiden tasojen kuten paikallisten aikuiskoulutuksen ammattilaisten näkemysten huomioimista ja näiden välistä dialogisuutta. Pyrin lisäämään taitopuheen moniäänisyyttä ja nostamaan esiin vaihtoehtoisia ja paikallisia puheenvuoroja. Tarkoitukseni on tuoda diskurssin sisältämiä valtasuhteita näkyviksi ja kyseenalaistaa yksipuolistavia tulkintoja.

Maahanmuuttajat tarvitsevat tietoteknisiä valmiuksia esimerkiksi digitaalisten viranomaispalvelujen käyttämiseen.Tietoteknisten taitojen hallinta kannattaisi sisällyttää jo alkuvaiheen opetukseen kielenopetuksen rinnalle. DIGITALISOITUVASSA KORKEAN TEKNOLOGIANSuomessa palvelut ovat siirtyneet yhä enemmän verkkoon, ja työelämän muuttuvat vaatimukset kytkeytyvät vahvasti tietotekniikan soveltamiseen lähes kaikilla aloilla. Tietotekniset perustaidot ovat oppimisen, työllistymisen ja usein myös sosiaalisen osallistumisen edellytyksiä. Koulutuksen ja oppimisen alueelle syntyy jatkuvasti uusia tietokoneperustaisia innovaatioita, joiden osittainenkin hyödyntäminen edellyttää tietoteknisiä perusvalmiuksia, ongelmanratkaisukykyä sekä medialukutaitoja.Monet arkiset toiminnot, kuten työnhaku, lasten koulunkäynnin seuraaminen ja viranomaisten kanssa asioiminen, hoidetaan verkossa. Viranomaispalvelu-jen käyttäminen edellyttää usein digitaalista tunnistautumista, mikä tapahtuu yleensä pankkitunnuksilla. Esimerkiksi julkisen työnhakujärjestelmän käyttämiseen tarvitaan tunnistautumista sekä digitaalisen järjestelmän ominaisuuksien ja sisällön ymmärtämistä. Useimmat digitaalisista palveluista ovat suomenkielisiä, joskus myös ruotsin-ja englanninkielisiä, ja sanastoltaan vaativia.Maahanmuuttajien verkkopalvelujen käyttöä hankaloittaa heikkojen tietoteknisten taitojen lisäksi sisältöjen suunnittelu valtakulttuurin ehdoilla. Toteuttamissamme hanketoimijoiden haastatteluissa tuotiin esiin, että maahanmuuttajan kohtalainenkaan kielitaito ei riitä digitaalisten palveluiden käyttöön ja näkökulmia tutkimukseen