Artikkeli käsittelee unkarilaisia henkilönnimiä, nimifraaseja ja nimenvalintaa sekä etunimiin kytkeytyviä merkityksiä ja kokoaa niitä käsittelevää kirjallisuutta. Käsittely on osittain kontrastiivista: unkarilaista käytäntöä verrataan suomalaiseen sellaisissa kohdissa, joissa se helpottaa suomalaista lukijaa. Artikkelin näkökulma on alussa yhteiskunnallinen ja sosio-onomastinen ja tarkastelussa ovat unkarilaiset nimifraasit sekä niiden eri osat. Myöhemmin tarkastelun keskiöön rajautuvat etunimet ja näkökulma muuttuu enemmän semanttiseksi.   Unkarilainen nimifraasi koostuu usein monista eri osista, ja etu- ja sukunimen lisäksi siinä voi olla erilaisia nimentäydennyksiä, jotka kertovat nimenkantajan kansalaisuudesta, siviilisäädystä, perheensisäisestä sukupolvesta tai koulutustaustasta. Unkarilaisten nimifraasien käyttö yleensä ja erityisesti unkarilaisten naisten nimifraasien käyttö muunkielisessä, esimerkiksi suomenkielisessä, kontekstissa saattaa toisinaan aiheuttaa ongelmia. Naisen nimifraasi saattaa koostua pelkästään aviomiehen etu- ja sukunimestä sekä johtimesta -né ’vaimo’, jolloin nimeä toisenkielisessä kontekstissa käyttävän on ratkaistava, missä muodossa hän nimeä käyttää.   Unkarissa – kuten Suomessakin – nimenvalintaan vaikuttavat yhteiskunnalliset normit ja sosiaaliset konventiot. Uusien nimien antamista säädellään Unkarissa jokseenkin tiukasti. Jos lapselle halutaan antaa nimi, joka ei vielä ole hyväksyttyjen etunimien listalla, nimen antamista pitää erikseen anoa. Unkarissa on tyypillistä, että virallisen etunimen sijaan jokapäiväisessä kielenkäytössä käytetään erilaisia lisänimiä. Tällaisten lisänimien käyttö on hyvin vakiintunutta ja vaihtelee muun muassa nimenkantajan iän mukaan.   Normit ja konventiot eivät kuitenkaan ole ainoa nimenvalintaan vaikuttava seikka, vaan nimenantoon vaikuttavat myös etunimiin kytkeytyvät erilaiset merkitykset. Siksi artikkelissa pohditaan myös kysymystä siitä, onko nimellä ylipäänsä merkitystä, sekä tarkastellaan etunimiin yhdistyviä merkityksiä ja konnotaatioita.

No abstract

Artikkeli käsittelee miehennimistä appellatiivistuneita ilmauksia tauno, urpo ja uuno, jotka kaikki tarkoittavat puhekielessä muun muassa ’tyhmää’. Tutkimusaineisto on kerätty verkkokyselyllä, ja tuloksia verrataan tutkijan aikaisempaan korpusaineistopohjaiseen tutkimukseen. Artikkelissa tarkastellaan sitä, mitä tutkitut ilmaukset tarkoittavat ja mitä niistä käytetään erilaisissa lausekonteksteissa, sekä sitä, mikä ilmauksista on pejoratiivisin ja mikä vähiten pejoratiivinen. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään kognitiivisen semantiikan analyysivälineitä hyödyntäen, millaisia ovat prototyyppiset ja epäprototyyppiset taunot, urpot ja uunot.   Tutkimus osoittaa, että sekä urpo että uuno merkitsevät ensisijaisesti ’tyhmää’. Urpo ärsyttää tahallaan, kun taas uuno hölmöilee ajattelemattomuuttaan. Niinpä prototyyppinen urpo on paitsi ’tyhmä’ myös muun muassa ’huonosti käyttäytyvä’ ja uuno ’hidasälyinen’. Epäprototyyppisesti taas urpo on esimerkiksi ’röyhkeä’ ja uuno ’hajamielinen’. Tauno on ensisijaisesti ja prototyyppisesti ’tavallinen ihminen’ mutta myös ’tyhmä’. Taunon tyhmyys on hyväntahtoista ja tahatonta. Epäprototyyppisesti tauno on myös ’maalainen’. Näiden merkitysten muodostumisessa hyödynnetään erilaisia kognitiivisia alueita. Lisäksi tutkimuksesta selviää, että itseen viitataan tyypillisesti uunolla, kun taas toista solvataan urpolla ja taunoa käytetään puhuttaessa ’tavallisesta ihmisestä’. Ilmauksista pejoratiivisin on urpo, toiseksi pejoratiivisin uuno ja vähiten pejoratiivinen tauno. Uunon ja taunon välinen ero pejoratiivisuudessa ei ole kuitenkaan yhtä jyrkkä kuin uunon ja urpon välinen.   Is uuno more urpo than tauno? Appellativisation of three first names in light of a survey The article focuses on the expressions tauno, urpo and uuno, appellativised Finnish male names which all carry the meaning ‘stupid’ in colloquial language. The data is compiled from an internet survey, and the results are compared with a previous corpus-based study carried out by the same researcher. The article discusses what these expressions mean and how they are used in different contexts. It also discusses which of the expressions is the most and which the least pejorative. In addition, the study uses the methods of cognitive semantics to establish what the prototypical and less prototypical tauno, urpo and uuno are like. The article shows that both urpo and uuno primarily mean ‘stupid’. An urpo is intentionally provocative, whereas an uuno acts foolishly and inconsiderately. Therefore, the prototypical urpo is not only ‘stupid’ but also ‘badly behaved’, whereas uuno is ‘slow-witted’. Less prototypically, urpo is ‘shameless’ and uuno ‘absent-minded’. A tauno is primarily and prototypically ‘ordinary’ but also ‘stupid’. The stupidity of a tauno is well-intentioned and unintentional. Less prototypically, a tauno is also a ‘country bumpkin’. Various cognitive domains are required to form these meanings. The study also illustrates that uuno is usually used when speakers refer to themselves, whereas urpo is used for abusing others and tauno when speaking about ordinary people. The most pejorative of the three is urpo, the second most pejorative is uuno and the least pejorative is tauno. However, the distinction in pejorative degree between uuno and tauno is not as marked as it is between uuno and urpo.

No abstract

2019: Finding sami cognates with a character-based NMT approach. In: Proceedings of the 3 rd workshop on computational methods in the study of endangered languages. 1: 39-45.