Increasingly more older people are now being cared for in their own homes. Furthermore, it has become more common that people stay at home to receive end-of-life care. Using interpretative phenomenological analysis (IPA), we analyzed the religious experiences of older people (aged 65+). We answered these questions: What kind of religious experiences do older people have when death is approaching? What does this tell us about their religious coping? As IPA is based on the in-depth analysis of small amounts of homogenous data, we analyzed five interviews with older people who were dying. We identified three main themes. First, religious experiences are relational, that is, deeply rooted in personal relationships. Second, religious experiences are real and can provide both struggles and comfort in the last stage of life. Third, the experience of encountering one’s mortality and planning for one’s death was calming; while many had unclear views on the afterlife, the idea of continuing bonds after death was comforting. More open discussion on religious matters, death, and dying would be welcomed as part of home-based end-of-life care.

No abstract

No abstract

Tämä artikkeli vastaa kysymykseen, miten yli 65-vuotiaiden kotona saattohoidossa olevien oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutuu kuolevan, omaissaattajan ja läheisensä jo menettäneen surevan kokemuksina. Tutkimusaineisto muodostui 24 haastattelusta, jotka analysoitiin temaattisella sapluuna-analyysillä. Analyysistä muodostui kaksi pääluokkaa: positiiviset ja negatiiviset kokemukset palveluista. Tulosten mukaan positiiviset kokemukset olivat yhteydessä sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen ja laatuun, hyvään kohteluun, kokonaisvaltaisen tuen saamiseen sekä informaatioon ja neuvontaan. Negatiiviset kokemukset puolestaan olivat yhteydessä viiveisiin tutkimusten ja hoidon aloittamisessa, huonoon kohteluun, kokonaisvaltaisen tuen puuttumiseen ja tiedon saantiin liittyviin ongelmiin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lain tarkoittama hyvä hoito on riippuvainen palvelujärjestelmän riittävyydestä ja toimivuudesta. Hoitohenkikökunnan osaaminen ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat sekä kuolevan, omaissaattajan että läheisensä jo menettäneen surevan kokemuksiin heidän oikeuksiensa toteutumisesta.

Yhä useampi ikääntyvä saa hoivaa ja hoitoa oman kodin ympäristössä. Viime vuosina myös kotisaattohoito on lisääntynyt merkittävästi. Tässä artikkelissa tarkastelemme relationaalisuuden ilmenemistä ikääntyvien (65+) uskonnollisissa kokemuksissa. Koska fenomenologinen lähestyminen vaatii aineiston syvällistä analyysiä ja aineiston samankaltaisuutta, fenomenologiseen analyysiin (IPA) valittiin tutkimusaineistoksi viiden palliatiivisen hoitopäätöksen saaneen henkilön ja kahden omaissaattajan haastattelut. Analyysin myötä tunnistimme kolme relationaalisuuteen liittyvää pääteemaa: uskonnollisuuden elämäkerrallisuus, jaetut uskonnolliset kokemukset ja uskonnollisen vakaumuksen vertailu.