Background: Because the healthcare sector is shifting to a customer-oriented approach, it is important to understand experiences of children as users of healthcare services. So far, studies that measure the influence of medical clowning on patient experiences are scarce. This study aims to measure experiences of children and their parents during day-surgery in hospital setting. Methods: A case-control study was conducted in a large Finnish children's hospital. Seventy children aged 4-17 years coming for a minor operative procedure including pre-operative cannula insertion prior to surgery were included. Thirty-eight children were exposed to the medical clowning intervention and 32 children (the reference group) did not receive exposure to medical clowning. A novel digital survey tool was used to measure patient experiences before and after the insertion of a venous cannula needed for anaesthesia. The children were asked about their emotions, anxiety levels, the pain from the cannula insertion and the best and worst things about the hospital. The parents were asked about their emotions, expectations and the fluency of the procedure and the hospital day. Results: Before the procedure, 32% or 36% of the children in the intervention group and 44% or 28% of those in the reference group expressed positive or neutral emotions, respectively. After the procedure, 76% or 63% of children in the intervention group or reference group, respectively, expressed positive emotions. The intervention group rated the medical clowns as the best aspect of the hospital day. Both groups reported that the best aspects of the hospital day were related to the nurses and food and the worst were related to waiting and pain. Most commonly the parents felt uncertainty, anxiety or calmness before the procedure and relief afterwards. Their expectations towards the procedure related to its success and the certainty of the diagnosis. Conclusions: The results show a trend towards more positive emotions in children with exposure to medical clowning. The digital survey tool was suitable for gathering information about the experiences of children and their parents. Information on emotions and expectations of children and parents during a procedure is useful when improving the quality of healthcare services.

Patient experience (PX) is getting attention among researchers and healthcare service providers, but little is known about the experiences of child patients and how to explore those. This paper reports findings from a study in which two participatory research methods, photo elicitation and video diary, were applied to investigate the elements of children's PX in the context of children's hospital. The aim was to find out what elements constitute the PX of children aged 7-16 years. The research data were gathered in 2016-2017. Twenty-two child patients participated in the study: eight children aged between 7 and 10 in the photo elicitation part, and fourteen children aged from 10 to 16 in the video diary part. In the analysis, the data were first analyzed per research method but afterwards combined and analyzed together. Based on the analysis, four main themes of PX of children were identified: 1) hospital facilities and entertainment, 2) medical care, 3) social relationships with the hospital personnel and other people, and 4) feelings and coping with the illness. Feedback on the research methods from the participated children was mainly positive. Further work is needed to validate the findings and introduce new creative approaches to research PX of children of different ages.

Objectives: Patients’ experiences are increasingly gaining interest in multiple research fields. Researchers have applied various approaches to studying patient experience (PX); however, there is no commonly agreed-upon definition of PX. This scoping review focuses on PX from an eHealth perspective. Our aim was to: 1) describe how PX has been defined, 2) investigate which factors influencing PX and components of PX have been identified and researched, 3) explore the methods used in studying PX, and 4) find out the recent trends in PX research from an eHealth perspective. Methods: We selected six major journals covering the fields of health informatics, PX, and nursing informatics. Using the search terms “patient experience” and technology-related terms (e.g., digital, eHealth), we searched for articles published between 2019 and 2021. From 426 articles, 44 were included in the analysis. Results: Multiple concepts and meanings are used to refer to PX. Few articles include vague descriptions of the concept. Numerous eHealth factors are influencing PX, as well as components considering PX. The influencing factors were related to eHealth solutions’ type and quality, and care process, when the components of PX were related to communication, remote interaction, risks and concerns, and patients’ attitudes towards telehealth. Surveys were the main method used to study PX, followed by interviews. Conclusions: PX is a complex and multifaceted phenomenon, and it is described as a synonym for patient satisfaction and telehealth experiences. Further multidisciplinary research is needed to understand PX as a phenomenon and to outline a framework for the research.

TiivistelmäTerveyspalveluja tarjoavat organisaatiot ovat entistä useammin kiinnostuneita asiakkaidensa -potilaiden -kokemuksista. Tässä artikkelissa raportoitava tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, jossa selvitetään lapsipotilaiden ja heidän perheidensä näkemyksiä sairaalakäynneistä, saadusta hoidosta ja jokapäiväisestä elämästä sairauden kanssa.Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä asioita erikoissairaanhoidon piirissä olevat lapset pitävät omassa potilaskokemuksessaan tärkeinä ja arvokkaina. Näihin liittyen kuvataan, miten digitaaliset palvelut voisivat tulevaisuudessa nivoutua osaksi lasten potilaspolkuja ja tukea parempaa potilaskokemusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin 10-16-vuotiailta pitkäaikaissairailta lapsilta videopäiväkirjan avulla. Tutkimukseen osallistui 14 lasta ja nuorta.Tutkimuksen tuloksena saatiin selville, mikä lasten ja nuorten mielestä tällä hetkellä toimii heidän sairautensa hoidossa, missä asioissa on vielä parannettavaa sekä minkälaisia toiveita nuorilla on jatkossa hoitonsa suhteen. Nämä havainnot voidaan luokitella kolmeen teemaryhmään: fyysiset puitteet, lapsen ja perheen kohtaaminen, hoidon helppous ja järkevyys. Lapset ja nuoret arvostavat esimerkiksi toimivia ja viihtyisiä tiloja, yksilöllistä ja läm-mintä kohtaamista, hoidon jatkuvuutta sekä kontrollikäynnin ja sairauden hoidon helppoutta. Esiin nousseisiin parannettaviin asioihin voidaan vaikuttaa fyysisillä muutoksilla, sujuvoittamalla vuorovaikutustilanteita sekä digitaalisten palvelujen avulla. Tulevaisuudessa digitaalisten palveluiden voidaan nähdä olevan yksi keskeinen keino tukea parempaa lasten ja nuorten potilaskokemusta.

Johanna Kaipio, TkT, Tietotekniikan laitos, Aalto-yliopisto, Espoo, FINLAND. Sähköposti: johanna.kaipio@aalto.fi TiivistelmäPotilaskokemus on potilastyytyväisyyteen verrattuna moniulotteinen ja vähän tutkittu aihe. Terveydenhuollon organisaatioilta puuttuvat instrumentit kokemustiedon keräämiseksi potilaspolun eri vaiheissa. Nykyiset potilastyytyväisyyskyselyt keskittyvät sairaalahoidon laadun arviointiin aikuispotilaiden näkökulmasta, ja niiden tuottamien tulosten hyödynnettävyyttä sairaalan toiminnan kehittämisessä on kritisoitu vahvasti.Tässä artikkelissa kuvataan lapsipotilaiden vanhemmille suunnatun kokemuskyselyn kehittämisprosessi, kyselyn ensimmäiset versiot sekä jatkokehitystehtävät. Tutkimus on osa Lapsus-tutkimushanketta, jossa tavoitteena on kehittää potilas-ja kokemuslähtöisiä instrumentteja lapsipotilaiden ja heidän perheidensä kokemustiedon keruuseen ajallisesti pitkän potilaspolun eri vaiheissa. Vanhemmille suunnatun kyselyn kehittämisprosessi sisälsi seuraavat vaiheet: haastattelut 17 lapsiperheen kanssa, lapsiperheen potilaskokemuksiin vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen (viisi teemaa) ja näihin liittyvien mittareiden määrittely (22 mittaria), kokemuskyselyn ensimmäisen version kehittäminen (67 kokemusväittämää) ja pilotointi, aineistonkeruu Lastensairaalan poliklinikalla (106 vastaajan aineisto), ja kokemuskyselyn toisen version (22 kokemusväittämää) kehittäminen eksploratiivisen faktorianalyysin avulla. Kyselyinstrumentin jatkokehitys sisältää kyselyn validoinnin uuden aineistonkeruun ja faktorianalyysin avulla. Tavoitteena on tiivistää vastaanottokäyntiin liittyvän kokemuskyselyn väittämien määrä noin kymmeneen ja toteuttaa kysely sähköisesti.Lapsus-hankkeessa tullaan kehittämään vastaavia kyselyjä myös potilaspolun muihin vaiheisiin. Näiden kehitystyö tulee noudattelemaan tässä artikkelissa kuvattua prosessia ja työn lähtökohtana on haastattelututkimuksen perusteella kehitetty kokemuskyselyn ensimmäinen versio. Tutkimushankkeen tuloksia on tarkoitus hyödyntää lähitule-vaisuudessa paitsi Helsingin Uudessa lastensairaalassa, myös muissa vastaavissa lastensairaaloissa.