In a longitudinal study in a Finnish cattle finishing unit we investigated excretion and sources of Escherichia coli O157 in bulls from postweaning until slaughter. Three groups of 31 to 42 calves were sampled in a calf transporter before they entered the farm and four to seven times at approximately monthly intervals at the farm. All calves sampled in the livestock transporter were negative for E. coli O157 on arrival, whereas positive animals were detected 1 day later. During the fattening period the E. coli O157 infection rate varied between 0 and 38.5%. The animals were also found to be shedding during the cold months. E. coli O157 was isolated from samples taken from water cups, floors, and feed passages. E. coli O157 was detected in 9.7 to 38.9% of the fecal samples taken at slaughter, while only two rumen samples and one carcass surface sample were found to be positive. E. coli O157 was isolated from barn surface samples more often when the enrichment time was 6 h than when the enrichment time was 24 h (P < 0.0001). Fecal samples taken at the abattoir had lower counts (<0.4 MPN/g) than fecal samples at the farm (P < 0.05). E. coli O157 was isolated more often from 10-g fecal samples than from 1-g fecal samples (P < 0.0001). Most farm isolates belonged to one pulsed-field gel electrophoresis (PFGE) genotype (79.6%), and the rest belonged to closely related PFGE genotypes. In conclusion, this study indicated that the finishing unit rather than introduction of new cattle was the source of E. coli O157 at the farm and that E. coli O157 seemed to persist well on barn surfaces.Infection with shigatoxigenic Escherichia coli O157:H7 is an important cause of serious illness in humans. The pathogenicity of shigatoxigenic E. coli is mainly mediated by genes coding for Shiga toxins (stx 1 and stx 2 ) and attaching and effacing mechanisms (eae) (29). Cattle are considered a major reservoir of this organism (8,33). Humans acquire the infection through ingestion of contaminated food or drinking water, via direct or indirect cattle contact, or through person-to-person transmission. In a recent Scottish case control study, contact and likely contact with animal feces were strong risk factors for E. coli O157 infection (31). Surveys of cattle at slaughter have given point prevalence values ranging from 1.3 to 28% (4, 6-8, 14, 24, 35, 40). In a 1997 Finnish survey, a low prevalence, 1.3%, was found among cattle at slaughter (28). Elsewhere, surveys performed at the farm level have shown herd prevalence values ranging from 7.1% (15) to 28% (41). Prevalence in cattle may be higher during the summer months and early autumn than in the winter (7). Weaned calves and heifers reportedly shed the agent more often than adult cattle (19) and more often than calves that are less than 8 weeks old (18). In several longitudinal studies performed in the United States it has been noted that E. coli O157:H7 is a ubiquitous organism present on most cattle farms (21).Cattle finishing units receive animals from several dairy farms and raise t...

No abstract

Hiehonkasvatuksen ulkoistamisella tavoitellaan taloudellista hyötyä lypsykarjatilalle. Samalla on mahdollista luoda uusia yritysmahdollisuuksia, erikoistuneita hiehokasvattamoita, maaseudulle. Hiehonkasvatuksen ulkoistamisen taloudellista kannattavuutta on tarkasteltava tilakohtaisesti, mutta yleisiä hyötyjä ja haasteita on kuitenkin löydettävissä. Hiehohotelli –hankkeessa on etsitty kriittisiä kohtia ulkoistamisen kannattavuudessa. Mitkä tekijät puoltavat hiehonkasvatuksen ulkoistamista ja mitkä voivat olla sen esteenä? Hankkeessa tarkasteltiin tilamallien pohjalta hiehonkasvatuksen ulkoistamisen taloudellista mielekkyyttä sekä ulkoistamisen hyötyjä ja haasteita. Käytetyt tilamallit pohjautuvat todellisiin maatiloihin, joille on laskettu katetuottomenetelmän mukaista taloussuunnitelmaa hyväksi käyttäen kannattavuus nykyiselle tuotantotavalle sekä vaihtoehtoiselle tuotantotavalle, joka liittyy hiehonkasvatuksen ulkoistamiseen.Hankkeessa tehtyjen laskelmien ja selvitysten perusteella voidaan todeta, että hiehonkasvatuksen ulkoistaminen on lypsykarjatilalle kannattavaa, mikäli sen avulla saadaan lisättyä tilalla tuotetun maidon määrää. Jos nuorkarjalta vapautuneille paikoille saadaan lypsylehmiä, saadaan tuotantorakennus tehokkaampaan käyttöön. Pelkkä säästö investointikustannuksissa tai työmäärässä ei välttämättä ole taloudellisesti riittävä kannuste hiehonkasvatuksen ulkoistamiseen. Kannattavuuden parantuminen riippuu kasvatuspäivän hinnasta, maidon hinnasta, työmenekin muutoksesta sekä mahdollisista investointikustannuksista, joita voi aiheutua tuotantorakennuksen remontoinnista.Hiehokasvattamon kannattavuudessa kriittisiä tekijöitä ovat kasvatuspäivän hinta ja kasvattamon täyttöaste. Muita kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat rehujen hinta, työmenekki ja investointikustannukset. Kasvattajalta vaaditaan rautaista ammattitaitoa. Erikoistuneen hiehonkasvatuksen etuina ovat kasvattamon ja sen kaikkien toimintojen suunnittelu nimenomaan hiehon tarpeita varten: rehuntuotanto, rakennus, työtavat jne. Lisäksi koko ketjuun heijastuvana etuna voidaan pitää sitä, että ulkoistamisessa hiehon kasvatuksen kustannukset tulevat näkyviksi, jolloin voidaan päästä eroon ns. hiehoautomaatista.Haasteina on sopivan, sitoutuneen yhteistyökumppanin löytyminen sekä kasvatuspäivän hinnan määritteleminen molemmille osapuolille kannustavaksi. Yrityksen sijainti, rakennuskanta, työresurssit tai käytettävissä oleva peltoala voivat asettaa rajoituksia eläinmäärän muutoksille. On myös pidettävä mielessä, mikä on hiehonkasvatuksen tavoite: saada hyviä, ajallaan poikivia ensikoita lypsykarjatilan uudistukseen.Hankkeen toteuttajina olivat Savonia-ammattikorkeakoulu, MTT, TTS Työtehoseura, ETT ja Evira. Rahoittajana oli Pohjois-Savon ELY-keskus.

Hiehonkasvatuksen ulkoistaneen tilan keskeisimpiä huolenaiheita on eläinten terveys. Tautiriskin lisäksi keskeisiä terveysnäkökohtia ovat tapaturmariski sekä hiehon valmius poikimiseen ja sen jälkeisiin aineenvaihdunnan muutoksiin.Uusien tarttuvien eläintautien määrä riippuu ensisijaisesti karjakontaktien määrästä. Siis siitä, kuinka monelta tilalta eläimiä tulee tai on tullut. Myös muut tilojen väliset kontaktit, kuten yhteiskuljetukset, yhteislaidunnus, yhteiset työvälineet ja koneet sekä tilojen välinen henkilöliikenne vaikuttavat. Tautiriskiin vaikuttavat myös tilojen tautitilanne ja suojauskäytännöt. Yleensä tilan tautitilannetta ei täysin tunneta, ja siksi yksi kontaktitila lisää tarkoittaa aina tautiriskin lisääntymistä.Hiehojen siirto muualle kasvatettavaksi toisaalta pienentää, toisaalta kasvattaa tartuntojen riskiä. Riskiä pienentää se, että nuorkarja on tartuntoja ajatellen karjan vaarallisin osa. Lehmät ovat jo kohdanneet tilalla olevat taudinaiheuttajat ja muodostaneet niille vastustuskyvyn. Nuorkarjassa on kuitenkin yksilöitä, jotka ovat jo saaneet tartunnan, mutta eivät vielä parantuneet ja levittävät tartuntaa edelleen vasikoihin. vasikoiden terveydelle voi olla eduksi, että nuorkarja siirretään pois esimerkiksi 3 – 4 kuukauden iässä.Tilapari tai tilarengas on turvallinen. Jos kasvattamossa on vain yhden lypsykarjatilan eläimiä, on se tarttuvien tautien kannalta lähes riskitön. Jos kasvattamoon ei tule muualta eläimiä ja se noudattaa samantasoista hygieniaa ja rehuturvallisuutta kuin lypsykarjatila, hiehot eivät saa tartuntoja sen helpommin kuin kotitilallakaan. Jos kasvattamoon tulee eläimiä useammalta tilalta tautiriskiä voi pienentää, jos mikään tiloista ei osta eläimiä muualta. Tilarenkaan tautitilanne on huonompi tai yhtä hyvä kuin renkaan huonoimman tilan. Tilarengas on suojatumpi kuin yksittäinen tila, joka ostaa vuosittain hiehon tai lehmän milloin mistäkin. Tilarenkaassa vaaditaan kuitenkin kaikkien sitoutumista, eikä eläimen osto omaan karjaan ole enää yksityisasia.Salmonella pysäyttää kasvattamon eläinliikenteen ja tartunnan saneeraaminen omalla kustannuksella tulee kalliiksi. Hiehokasvattamot eivät saa salmonellavakuutusta meijereiden ja teurastamojen kautta ryhmävakuutuksena, mutta tilakohtaisen vakuutuksen ottaminen on suositeltavaa.Hiehokasvattamon käyttöasteen tulisi olla korkea, jotta investoinneista saa kannattavan. Jos lähettäjätiloilta ei tule riittävästi eläimiä, tekisi mieli ostaa muualta. Tautitorjunnan kannalta tämä on huono vaihtoehto. Ulkopuolisten eläinten tulo hiehokasvattamoon on erityisesti lypsykarjatilojen etu. Siksi on hyvä sopia, että lypsykarjatila maksaa hiehokasvattamon eläinpaikoista varausmaksua. Kasvattamo saa siten korvauksen kaikista eläinpaikoista ja on lypsykarjatilan oma asia, miten suurta osaa varaamistaan paikoista se käyttää.Hiehonkasvatuksen ulkoistamisella tulee pyrkiä siihen, että hiehojen hoito paranee kotioloihin verrattuna. Ruokinnan osalta tähän on hyvät edellytykset. Hiehoja ruokitaan nimenomaan hiehojen ehdoilla ja kasvattamo voi tuottaa ja käyttää täyttävämpää säilörehua kuin lypsykarjassa on mielekästä.

The modified ISO 6579:1993 method was used to examine in parallel the presence of Salmonella in 4579 individual faecal samples and 210 pooled samples from 130 herds of cattle. 25 clinically or subclinically S. infantis-infected herds were detected. Positive herds were examined once a month for 7 months. 112 pooled samples and individual samples, respectively, were negative. 88 pooled samples were Salmonella-positive. Ten negative pooled samples contained faeces from animals which were found to be Salmonella-positive in individual sampling. Nine of these false negative pooled samples contained faeces from more than 20 animals and all contained relatively few Salmonella-positive animals. These results indicated that Salmonella was reliably detected in pooled faecal samples of a maximum of 20 animals (Kappa test 0.98).