Female-perpetrated family violence is a difficult phenomenon to understand, as it does not easily conform to normative, gendered expectations of women. However, women can sometimes perpetrate family violence against their children and spouses. The aim of this study is to describe and make visible women’s experiences of perpetrating family violence. Nineteen women were interviewed about their experiences of perpetrating family violence. The data were analysed with an inductive content analysis and three categories emerged: the threat of losing the sense of self, acknowledging harming behaviour and challenges in obtaining help. These categories describe women’s conception of self, of their feminine identity and of gender role expectations in a family violence perpetrator context. If female-perpetrated family violence were acknowledged as a part of women’s behaviour this would reflect a shift in society’s notions of gender roles. Results of the study may be used by nurses when encountering women who have perpetrated family violence or in the development of nursing policies aimed at enhancing the wellbeing of the family.

The findings provide guidance for nurses who encounter families at risk of female family-violence perpetration and for those developing preventive interventions for female family-violence perpetrators whose family-of-origin issues are essential in processing issues of self.

No abstract

Tutkimuksessa kuvataan omaan perheväkivaltakäyttäytymiseensä vapaaehtoisesti apua hakeneiden naisten perheväkivaltakäyttäytymistä, aiemman väkivaltakäyttäytymisen kohteena olemista sekä niiden yhteyttä toisiinsa ja perheväkivaltakäyttäytymisen yhteyttä itsetuntemukseen ryhmäintervention aikana. Tutkimuksen kohteena olevan ryhmäintervention tavoitteena on naisten perheväkivaltakäyttäytymisen loppuminen. Tutkittavat naiset osallistuivat 15 viikkoa kestävään terapeuttiseen ryhmäinterventioon. He täyttivät osana työskentelyä väkivaltakäyttäytymistä ja -kokemista sekä itsetuntemusta mittaavan kyselylomakkeen ryhmäintervention alussa (N=134) ja lopussa (N=128). Naisista 70 prosentilla oli korkeakoulututkinto, eikä kenelläkään ollut akuuttia mielenterveys- tai päihdeongelmaa. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin.Tutkimustulosten mukaan vastaajista väkivaltaa lasta kohtaan oli käyttänyt yli puolet ja kumppania kohtaan noin kaksi kolmasosaa vastaajista. Lapsuudessa vastaajat olivat kokeneet fyysistä (81 %) tai emotionaalista (89 %) väkivaltaa tai nähneet väkivaltaa (83 %). Aikuisuudessa he olivat kokeneet emotionaalista (81 %) ja fyysistä väkivaltaa (67 %). Lapsuudessa nähdyn väkivallan ja aikuisuudessa koetun väkivallan välillä oli yhteys omaan väkivaltakäyttäytymiseen kumppania ja itseä kohtaan. Ryhmäintervention aikana riittämättömyys sekä ahdistus ja pelko vähenivät merkittävästi erityisesti naisilla, jotka käyttivät emotionaalista väkivaltaa kumppania kohtaan, ja äitiyden kokemus koheni merkittävästi niiden naisten joukossa, jotka käyttivät emotionaalista väkivaltaa lasta kohtaan. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että perheväkivaltaa käyttävä nainen on kokenut lapsuudessa ja aikuisuudessa väkivaltaa jane ovat yhteydessä omaan perheväkivaltakäyttäytymiseen. Ryhmäinterventio auttaa etenkin emotionaalista väkivaltaa käyttävien naisten itsetuntemuksen kehittymistä, joka voi mahdollistaa perheväkivaltakäyttäytymisen loppumisen.