Artikkelissa tarkastellaan Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kilpailukykysopimusprosessia (2015–2016) koskevaa journalismia kielessä esiintyvien metaforien kautta. Tutkimuksemme etenee laskennallisten menetelmien avulla käsitellystä laajasta aineistosta (HS, YLE, STT ja Iltalehti) rajatumman aineiston laadulliseen lähilukuun. Tutkimus käsittelee sitä, millaisena kilpailukykysopimukseen liittyvä poliittinen prosessi esitettiin kielessä esiintyvien metaforisten ilmausten kautta. Vastaamme kahteen tutkimuskysymykseen: Miten kilpailukykysopimustapausta merkityksellistetään journalismissa sekä mitä metaforilla tehdään journalismin kielessä. Näkökulmanamme on metaforien yhdistäminen affektiivisuuden käsitteeseen, joka ymmärretään tässä tutkimuksessa laajasti kielen kommunikatiivisena ja dialogisena ulottuvuutena. Metaforisessa kielessä on tällöin kyse affektiivisesta merkityksellistämisestä, minkä kautta ohjataan lukijan huomiota, säädellään etäisyyttä ja läheisyyttä suhteessa lukijoihin sekä rakennetaan lukijasuhdetta. Metaforat saavat siis journalismissa niin argumentaatioon kuin lukijasuhteen rakentamiseenkin liittyviä tehtäviä. Kilpailukykysopimusta jäsennettiin journalismissa erityisesti kolmen metaforamaailman, matkan, draaman ja sodan kautta. Matkan ja liikkeen metaforan kautta kuvattiin erityisesti poliittisia prosesseja sekä talouden liikkeitä; matkametafora tuottaa käsitystä politiikasta strategisena hallintona ja hallintana, jossa kansalaisten ja lukijoiden rooli on rajattu. Sodan maailmaan liittyvät voimakkaat metaforat kuvasivat politiikkaa konflikteina ja vastakkaisten pyrkimysten yhteentörmäyksinä. Draaman maailmaan liittyvillä metaforilla taas otettiin etäisyyttä politiikan toimijoihin ja kutsuttiin lukijoita seuraamaan politiikkaa etäältä, yhdessä sitä arvioivan journalismin kertojan kanssa.

Poliittisen viestinnän ja julkisuuden muutosta on kuvattu siirtymänä hybridiin mediajärjestelmään, jolle on ominaista erilaisten toimintalogiikoiden sekoittuminen ja toimijoiden välisten rajojen hämärtyminen sisältöjen loputtomassa virrassa. Tässä artikkelissa selvitetään, miten suomalainen media (STT, Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Yle) liikutti vallan virtoja kilpailukykysopimusta koskevassa kamppailussa vuosina 2015–2016 antamalla äänen eri toimijoille. Tutkimus osoittaa, että työmarkkinakontekstissa uutisointi on mediajärjestelmän muutoksista huolimatta hyvin perinteistä. Empiria vahvistaa eliittilähteiden ylivallan ja institutionaalisten valtapositioiden merkityksen: hallitus ja ay-liike ovat kiky-uutisoinnissa selkeitä päätoimijoita, kun taas työnantajajärjestöt, oppositio ja ulkopuoliset asiantuntijat jäävät sivutoimijoiksi, eivätkä kansalaiset juuri pääse ääneen. Hybridin mediajärjestelmän vaikutuksesta voi kuitenkin nähdä viitteitä siinä, miten media antaa toimijoille äänen. Tutkimus osoittaa, että vain yhtä toimijaa lainaavat jutut (monologit) ovat paljon yleisempiä kuin kahta tai useampaa lähdettä siteeraavat jutut. Perinteisen median valta onkin uutisvuon hallinnan valtaa eli yksittäisten toimijoiden puhetekojen rytmittämistä ja kokoamista, joka ei välttämättä ole muodoltaan paljon sen dialogisempaa kuin sosiaalisen median uutisvirta. Se kuitenkin toistaiseksi kokoaa yhteen institutionaaliset valtapelurit, mikä legitimoi sen aseman keskeisenä politiikan näyttämönä.

This article investigates the framing of migrant mothers and migrant families in family policy journalism over a 20-year period between 1998 and 2018 in Finland. Using computational word-based searches and qualitative methods, we explore the ways in which journalistic media in Finland took part in the production of societal worries and worrisome subjectivities about families, family policy and migration. Tracing the category of 'migrant mothers' in news journalism, we show how this category is used to mobilise gendered and racialised worries and worrisome subjectivities, and to validate and justify policy measures related to austerity and the welfare state. Further, we identify a shift in the Finnish news journalism concerning families and migration: from the discussion of integration and language learning as a personal goal for migrant mothers in the early 2000s to perceptions of employment in the 2010s. The societal worries attached to migration and families have thus shifted from the potential exclusion of migrant mothers from society in general to concern instead their absence from working life and by that their assumed unproductivity as current and future citizens.

No abstract