Arvioitu teos Valter Lang: Läänemeresoome tulemised. Muinasaja teadus 28. Tartu Ülikooli Kirjastus 2018. 320 s. isbn 978-994-977-662-7.
SANTERI JUNTTILAOhtrasti ohte ümbritseb meid meie ajas. Eemale tõrjuda ma neid oma uurimusega ei saa, kuid ehk toob mõnevõrra lohutust ohu ja ohtra päritollu süvenemine.Eesti keeles on kaks oht-sõna, nende partitiiviga vormiliselt ühtne liitsõna järelosis -ohtu ning vormi poolest sama sõnapere liikmeks sobiv ohter. Ainult viimasel on vasted väljaspool Eesti keeleala, otse idapiiri taga. Etümoloogiat ei ole ühelegi nendest sõnadest seni esitatud. Artiklis kaardistan võimalusi nende algupära leidmiseks."Eesti murrete sõnaraamat" (EMS) jagab sõna oht 1 : ohu : ohtu tähendused kahte gruppi: 1. ' ebaõnne, õnnetuse vms võimalus ja tõenäosus' ning 2. 'häda, vaev; mure'; neile lähedane on tegusõna ohutama 2 'vaevama, kurnama, elu raskeks tegema' . Eraldi on oht 2 : ohu : `ohtu 'arstim, rohi; ohutis' , millega on seotud tegusõna ohutama 1 'nõiduse või rahvatarkusega haigust ravima vm paha peletama' . Partitiivne `ohtu viitab eelnevale sõnale, tähendades 'sellele sarnanev, selle taoline, selle moodi olev' . Omadussõna oher 1 : `ohtra : `ohtrat tähendused rühmitab EMS järgnevalt: 1a. 'helde; ohter, rikkalik'; 1b. 'avar'; 2. 'ablas' ."Eesti etümoloogiasõnaraamat" (EES) ühendab need sõnad tingimisi omavahel, kuigi oht 2 ja ohutama 2 jäävad mainimata. Sõnale oht 1 järgneb kommentaar: 'On arvatud, et algtähendus on olnud 'küllus' ja sellest tüvest on tuletatud ohter. Praegune tähendus võib olla kujunenud liitsõnast hädaoht, mis tähendab hädaküllust. ' See seletus pärineb Julius Mägistelt (1929: 11). Ohtra vasteteks annab EES vadja ohto ja isuri ohto 'küllalt' , kuid Mägistel on need pigem ohu vasted, mis puhtformaalselt ongi korrektne.Mägiste esitab pooliku etümoloogia, mis jätab seletamata ohu ja ohtra vahelise tuletussuhte, oletatud tähendusarengu motivatsiooni ning tüvisõna algupära. Tähendusarengule 'küllus' > 'hädaküllus, -rohkus' ei anna Mägiste paralleele. Miks peaks küllusest just nimelt häda, vaev saama? Kas eesti elu on tõesti nii halb olnud? SÕNA
Tämä artikkelikokoelma on koottu professori Ulla-Maija Forsbergin (s. 2.8.1960) 60-vuotispäivän kunniaksi. Teos sisältää oppilaiden ja kollegoiden tieteellisiä artikkeleita Ulla-Maija Forsbergin uraan ja tuotantoon liittyvistä aiheista. Mukaan mahtuu myös kollegoiden muisteloita uran varrelta. Tieteellisten artikkeleiden teemat kuvastavat osaltaan Forsbergin oman tuotannon laaja-alaisuutta ja monipuolisuutta: mukana on runsaasti uralilaista etymologiaa ja äännehistoriaa käsitteleviä artikkeleita, samoin muut uralilaisten kielten historia-aiheet ja useimmat uralilaiset kielet ovat edustettuina. Erityisesti Ulla-Maijalle läheisiä obinugrilaisia kieliä käsitellään eri näkökulmista: joukkoon mahtuu mm. mansin kielen äännehistoriaa, hantin murteiden vertailua, mansin uudissananoja ja hantin informaatiorakennetta. Myös Forsbergin pitkäaikainen kiinnostuksen kohde M. A. Castrénin tuotanto esittäytyy hantin kielen näkökulmasta.
In this article I intend to prove that the word-internal Baltic tenuis consonants k, t and p after a long syllable appear as the single stops k, t and p in old Baltic loanwords in Proto-Finnic in all regular instances, to confirm that all Finnic geminate stops after a long syllable have arisen after the end of the contacts between Baltic and Proto-Finnic. I will critically assess the Baltic loan etymologies which contain geminate stops kk, tt and pp after a long syllable, at which point most of such etymologies will be rejected, and either the long syllable or the geminate stop in the Baltic loanwords kaikki, laukko and peikko in Finnish, malk and kurt in Estonian, will be shown to be secondary. Vowel contraction, like in kaikki, will be claimed as a frequent source of Finnic -ai-. In the possible Baltic loanwords haukkua, paukkua, ronkkua, harakka and peippo, the geminate stop will be explained as onomatopoeic. The two historically geminated Baltic borrowings, South Estonian kaugas and ärk ́, originate from more recent local contacts with Old Latgalian. I will give more credible etymological explanations for 29 Finnic words, once claimed to be of Baltic origin. 18 of these explanations are already known, but I will specify the etymologies given to Finnish aitta, seitti, vaikku and Estonian kärpima, and support the origins of Finnish kartta, riitta and South Estonian kirges with new arguments. I will suggest new etymologies for 11 words: Finnish haitta, karppa, kurpponen, liettää, porkkana, Karelian nautti, Estonian karp, paat, Livonian keŗk, South Estonian käo|kirǵ and virṕ. I will also present several cases, where words of different origin with similarities in both form and meaning have an influence on each other’s phonological and/or semantic development.
Petri Kallio rocks liber semisaecularis 7.2.2019 toimitusvastuu ja kannen suunnittelu: santeri Junttila Kielentarkastus, toimittaminen ja taitto: Juha Kuokkala englannin kielentarkastus / english proofreading: Uldis Balodis Nimilehden kuva: Petri Kallion Facebook-profiili © Kirjoittajat Kaikki artikkelit on vertaisarvioitu Kõik artiklid on võrdretsenseeritud All the articles have been peer reviewed Julkaisija: Kallion etymologiseura Painopaikka: as Printall, tallinn isBN 978-952-94-1462-8 (sid.) isBN 978 -952-94-1463-5 (pdf)
scite is a Brooklyn-based organization that helps researchers better discover and understand research articles through Smart Citations–citations that display the context of the citation and describe whether the article provides supporting or contrasting evidence. scite is used by students and researchers from around the world and is funded in part by the National Science Foundation and the National Institute on Drug Abuse of the National Institutes of Health.
customersupport@researchsolutions.com
10624 S. Eastern Ave., Ste. A-614
Henderson, NV 89052, USA
This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.
Copyright © 2024 scite LLC. All rights reserved.
Made with 💙 for researchers
Part of the Research Solutions Family.