Artikkeli tarkastelee Suomen ortodoksisen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan osallistuneiden (N=555) kokemuksia hengellisestä yhteydestä ja muutoksista omassa hengellisyydessä koronaepidemian ensimmäisen aallon aikana. Hengellisen yhteyden käsite pitää sisällään seurakunta-, ehtoollis- ja rukousyhteyden. Tutkimusaineistomme koostuu kahdesta kyselylomakeaineistosta: ortodoksisen kirkon striimattuihin jumalanpalveluksiin osallistuneiden tuottamasta aineistosta (N=330) ja evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan pandemian aikaan osallistuneiden tuottamasta aineistosta (N=225). Uskonnollisten yhteisöjen merkitys yhteiskunnallisissa kriiseissä vahvistuu, ja ihmiset hakeutuvat kirkon toimintojen piiriin. Kyselyyn vastanneiden kokemus hengellisestä yhteydestä etäyhteyksien aikana oli varsin jakaantunutta: osa koki hengellisen yhteyden vahvistuvan esimerkiksi uudenlaisten yhteyksien syntymisen myötä ja oman autonomian lisääntyessä suhteessa kirkon tilaisuuksiin osallistumiseen. Osa koki lähinnä verkkoyhteyksien kautta tapahtuvan toiminnan vieraannuttavan heitä ja seurakuntayhteyden jopa katkeavan. Hengellisyyden muuttuminen näkyy etenkin koronapandemian heijastumisena rukousaiheisiin sekä rukouselämän ja uskon syventymiseen. Ortodoksiaineistossa korostui tämän lisäksi pyhien läsnäolon voimakkaampi kokeminen.

The issue of whether to accept same-sex relationships as marriages has been under discussion worldwide in recent years, including in the Nordic countries, such as Finland. While in other Nordic countries, the Lutheran churches officiate same-sex marriages, the Evangelical Lutheran Church of Finland (ELCF) has rejected it on theological grounds that are largely based on Reformation Era sources. This article examines the constitution committee report that was used as the basis of the decision made by the General Synod of the ELCF in May 2018 to not accept same-sex marriages. Through close reading of the report and performing content analysis from a gender-sensitive historical perspective, the article claims that the validity of the arguments of the report can be called into question, due to the lack of a hermeneutical awareness of the differences between the sixteenth and the twenty-first centuries, and the highly selective use of the sources from the Reformation Era in the document. The article concludes by pointing out that making use of the Reformation heritage in theology, instead of replicating the arguments of the sixteenth century, would have produced a theologically and historically more solid report, which could well have been in favor of extending the view on marriage in the ELCF.

No abstract

Keväällä 2020 Suomi siirtyi poikkeusoloihin COVID-19-epidemian vuoksi. Maailmanlaajuinen pandemia vaikutti myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämään. Myös kristikunnan suurinta juhlaa, pääsiäistä, vietettiin poikkeusoloissa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme ensiksi, missä määrin ja millä tavoin ehtoollisjumalanpalveluksia toteutettiin seurakunnissa keväällä 2020, erityisesti pääsiäisenä. Toiseksi kysymme, millaisin prosessein seurakunnissa päätettiin ehtoollisen viettämisestä tai viettämättä jättämisestä. Kolmanneksi tutkimme, millä tavoin kirkkoherrat (N=141) kokivat pääsiäisajan ehtoollisjumalanpalvelusten viettämisen tai niiden puuttumisen.   Empiirinen tutkimusaineistomme kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Päätutkimusmenetelmämme on aineistolähtöinen induktiivinen sisällönanalyysi. Laadullisen analyysin tukena käytämme määrällistä tutkimusotetta. Tutkimuksemme teoreettisena selkänojana ovat seurakuntien toiminnan digitalisoitumista sekä yhteyden kokemista, osallisuutta ja läsnäoloa tarkastelevat tutkimukset (esim. Joenperä 2013; Berger 2018).  Tutkimuksemme mukaan kevään 2020 poikkeusoloilla oli merkittävät vaikutukset seurakuntien jumalanpalveluselämään, etenkin ehtoollisen viettämiseen. Yli puolessa seurakuntia ehtoollista ei vietetty lainkaan poikkeusolojen aikana, ei edes pääsiäisenä. Ehtoollista pääsiäisenä viettäneet kirkkoherrat kuvailivat kokemuksiaan varioivasti, kun taas ehtoollista viettämättömät sanoittivat tunteitaan ja kokemuksiaan selvästi homogeenisemmin. Erityisesti kaipauksen ja yhteyden teemat korostuivat. Tutkimukseemme osallistuneiden kirkkoherrojen kokemukset ja tunteet eivät ole ainoastaan yksityisiä ja henkilökohtaisia, vaan niihin linkittyy vahva sosiaalinen ulottuvuus. Useimmat kirkkoherrat tahtoivat kulkea yhteisrintamassa koko seurakunnan kanssa, minkä vuoksi pienelle, rajatulle joukolle tarkoitettuja ehtoollisia ei valtaosin haluttu järjestää. Sen sijaan seurakunnat pyrkivät vahvistamaan seurakunnan yhteyttä esimerkiksi panostamalla jumalanpalvelusten striimaamiseen eli suoratoistoon.

This article addresses eucharistic and communal transformations of two local Finnish churches, the Evangelical Lutheran Church of Finland (ELCF) and the Orthodox Church of Finland (OCF), amid the COVID-19 pandemic and precautions. We analyze how eucharistic practices have transformed in the ELCF and the OCF and the ways these transformations are reflected in the experiences of both parishioners and pastors. The data consist of four questionnaires (N = 739) collected from Lutheran and Orthodox believers and Lutheran vicars during the pandemic. Our results indicate that the significance of belonging was emphasized during the time of social distancing. While among those in the ELCF, experiences of belonging were manifested in terms of Eucharist, among those in the OCF, belonging was most often reflected in relation to liturgical community. The differences in eucharistic theologies of the OCF and the ELCF have perhaps become more visible in exceptional circumstances.