Suomen ulkomaalaistaustaisen väestön määrän kasvaessa on entistä tärkeämpää saada luotettavaa tietoa tämän väestöryhmän hyvinvoinnista, terveydestä, elinoloista, osallisuudesta, toimintakyvystä ja palveluiden käytöstä. Tiedon saantiin liittyy haasteita, joihin on etsitty ratkaisuja muun muassa kehittämällä tutkittavien tavoittamista ja haastattelujen toteutusta sekä hakemalla toimivia käytäntöjä viranomaisten ja tutkimuslaitosten väliseen yhteistyöhön. Tässä artikkelissa kuvataan kahdessa ulkomaalaistaustaisiin kohdennetussa väestötutkimuksessatoimineen monikulttuurisen kenttätutkimushenkilöstön kokemuksia tiedonkeruusta. Empiirisenä aineistona on Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (Maamu) ja Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa (UTH) -tutkimuksen ulkomaalaistaustaisen kenttähenkilöstön puolistrukturoidut teemahaastattelut. Kenttätutkimushenkilöstön kokemusten karttuminen ja varmuuden kasvaminen auttoivat tutkittavien suostuttelussa. Tutkittavien epäluuloisuus viranomaisia kohtaan laski halukkuutta osallistua tutkimukseen. Kenttätutkimushenkilöstön ja tutkittavien yhteinen kulttuuritausta toisaalta edisti mutta toisaalta myös hankaloitti tutkittavien tavoittamista. Lisäksi työnantajan kenttähenkilöstölle tarjoama tuki koettiin tärkeänä. Kohdennetussa väestötutkimuksessa tutkittavien tavoittelemiseen on varattava riittävästi aikaa ja resursseja. Resursseja tarvitaan erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa olevien tavoittamiseen. Tutkittavien tavoittamiseen ja kenttähenkilöstön kouluttamiseen liittyviä käytäntöjä on hyödyllistä kehittää viranomaisyhteistyönä. Myös kohdeväestö on tärkeä ottaa mukaan tutkimuksen suunnitteluun, toteutukseen ja raportoimiseen.

No abstract

Parisuhde on ihmisten välisessä viestinnässä rakentuva suhde, jossa toimimista ohjaavat kulttuuriset käsitykset (esim. Baxter 2011; Fitch 1998; Sigman 1995). Parisuhteen on yleisesti todettu vaikuttavan yksilön hyvinvointiin myönteisesti. Yksilön kognitiivisia ja viestinnällisiä kykyjä heikentävään muistisairauteen sairastuminen kuitenkin muuttaa parisuhdetta ja sen luonnetta. Parisuhdeviestinnän ja suhteen kulttuurinen tarkastelu on tähänastisissa muistisairaiden ihmisten ja heidän puolisoidensa tutkimuksissa jäänyt vähäiseksi. Artikkelissa raportoidun tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa syvempää ymmärrystä muistisairaan ihmisen ja puolison välisestä suhteesta. Diskurssianalyysin avulla haastattelupuheesta tunnistettiin kulttuurisia oletuksia ja merkityksiä parisuhteille, joissa toinen osapuoli sairastaa muistisairautta. Aineisto koostui 13 tutkimus- ja mediahaastattelusta. Artikkelissa pohditaan parisuhteen luonnetta hoidollisena suhteena, viestinnän merkitystä suhteelle ja diskurssien taustalla tulkittavaa interpersonaalista ideologiaa. Lisäksi tutkimus peilaa tunnistettuja diskursseja aiempaan muistisairautta koskevaan sosiokulttuuriseen tutkimukseen.