Dating, the stage in American romantic relationships, is a popular theme in interpersonal communication research. This article claims that dating is a cultural construct and concept. The claim is supported by two means: (1) by examining the perceptions of relationships, communication, and personhood that are embedded in American women"s interviews, and (2) by comparing these perceptions with Finnish women"s interviews about relationship initiation. The cultural meanings of dating should be acknowledged when making generalizations and building theoretical constructs on romantic relationships, as well as in applying American research results in describing Finnish romantic relationships.

Parisuhde on ihmisten välisessä viestinnässä rakentuva suhde, jossa toimimista ohjaavat kulttuuriset käsitykset (esim. Baxter 2011; Fitch 1998; Sigman 1995). Parisuhteen on yleisesti todettu vaikuttavan yksilön hyvinvointiin myönteisesti. Yksilön kognitiivisia ja viestinnällisiä kykyjä heikentävään muistisairauteen sairastuminen kuitenkin muuttaa parisuhdetta ja sen luonnetta. Parisuhdeviestinnän ja suhteen kulttuurinen tarkastelu on tähänastisissa muistisairaiden ihmisten ja heidän puolisoidensa tutkimuksissa jäänyt vähäiseksi. Artikkelissa raportoidun tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa syvempää ymmärrystä muistisairaan ihmisen ja puolison välisestä suhteesta. Diskurssianalyysin avulla haastattelupuheesta tunnistettiin kulttuurisia oletuksia ja merkityksiä parisuhteille, joissa toinen osapuoli sairastaa muistisairautta. Aineisto koostui 13 tutkimus- ja mediahaastattelusta. Artikkelissa pohditaan parisuhteen luonnetta hoidollisena suhteena, viestinnän merkitystä suhteelle ja diskurssien taustalla tulkittavaa interpersonaalista ideologiaa. Lisäksi tutkimus peilaa tunnistettuja diskursseja aiempaan muistisairautta koskevaan sosiokulttuuriseen tutkimukseen.

No abstract

Suomalaista saarnapuhetta on tutkittu melko runsaasti, myös retorisesta näkökulmasta, mutta maallikkosaarnojen tutkimus on vähäistä. Aiemmat tutkimukset kirkkosaarnoista ja maallikkosaarnoista kuitenkin osoittavat, että yhteisistä sisällöistä huolimatta ne edustavat melko erilaisia puhetyyppejä. Herätysliikesaarnaa leimaavat puheen spontaanius, kohdistaminen kirkkosaarnaa selvärajaisemmalle yhteisölle sekä saarnapuheen merkittävä rooli herätysliikeyhteisön viestintäkulttuurissa ja koko toiminnassa. Retorisen analyysin lähtökohtana käytettiin puhe-esitystä monesta eri näkökulmasta lähestyvää mallia, joka pohjautuu yhdysvaltalaisen George A. Kennedyn (1984) Raamatun tekstien tutkimuksessa käyttämään kehikkoon. Tässä sovellettua menetelmää ei siis ole alun perin luotu puhuttujen, äänitettyjen tai havainnoitujen saarnojen analyysia varten. Mallissa lähdetään liikkeelle retorisen yksikön määrittelystä ja edetään retorisen tilanteen ja sen asettamien vaatimusten kautta puheaineksen jäsentelyyn ja lopulta siihen, miten retorinen yksikkö on kyennyt täyttämään tilanteen luomat vaatimukset. Tutkimusaineisto koostui viidestä esikoislestadiolaisen herätysliikkeen maallikkosaarnasta. Saarnat litteroitiin ja niistä poimittiin puhujien käyttämät retoriset tehokeinot, joista yleisimmin esiintyvien käyttötapoja tarkasteltiin lähemmin. Saarnojen retorista tilannetta, rakennetta sekä maallikkosaarnaa puhetyyppinä analysoitaessa tuloksia täydennettiin havaintojen pohjalta tehdyillä tulkinnoilla. Saarnat etenivät assosiatiivisesti, ja niissä oli runsaasti puhujan tehokeinoja: Raamatusta lainattua kuvakieltä, retorisia kysymyksiä, vastakkainasetteluja ja toisteisuutta. Retorisen analyysin perusteella saarnoista piirtyi kuva omalle puheyhteisölle suunnatuista, yhteisön perinteitä noudattavasta puheesta, jolla on monia funktioita herätysliikkeen toiminnassa. Saarnat toimivat opetuksen sekä herätysliikeyhteisön identiteetin rakentamisen ja ylläpitämisen välineinä. Niiden avulla luodaan turvallisuuden tunnetta sekä rohkaistaan kuulijoita.

In order to understand Finnish cultural communication from the Finnish perspective, three modes of communication are described and discussed: silence and its multiple meanings; a matter‐of‐fact style of communication ( asiallinen ), which emphasizes a thoughtful and controlled way of speaking; and Finnishness talk ( suomalaisuuspuhe ), which is the often self‐criticizing way of talking about Finnishness among Finns themselves.