Growing raspberries in polyethylene tunnels is becoming more and more common. We wanted to examine the effect of high tunnel growing conditions on yield and berry quality in three floricane raspberry cultivars, 'Glen Ample', 'Glen Dee', and 'Maurin Makea', under Northern high-latitude conditions. Compared to the open field, fruit yield per cane was doubled in the tunnel. Fruit bioactive properties, including phenolic compounds and antioxidant activity, were not affected by the tunnel growing conditions. Of the cultivars investigated, 'Glen Dee' fruit had the lowest concentration of total phenolics. In the open field, the total phenolics content in 'Glen Ample' berries was 48% higher than 'Glen Dee'. Berries grown in the open field had higher contents of soluble solids (°Brix) and higher titratable acidity than those grown in the tunnel. Additionally, 'Glen Ample' and 'Maurin Makea' berries were sweeter than 'Glen Dee' berries. In conclusion, raspberry production in polyethylene tunnels may provide major benefits through increased fruit yield. While fruit bioactive properties were not affected, sensory taste may be different, however, as berry sweetness and acidity were decreased in the high tunnel.

Helsingin Viikinojanpuistossa sijaitsevan Viikinojan luonnonmukaisen vesiaiheen ruohovartista kasvillisuutta kartoitettiin vuonna 2008, noin 10 vuotta vesiaiheen rakentamisen jälkeen. Viikinojan vesiaihe on entisen valtaojan osuus joka on muokattu puronvarsimaiseksi kosteikoksi. Vesiaiheen alueelle ja ympäristöön istutettiin vuonna 1999 28:aa ruohovartista koristekasvilajia, joista 23 sijoittui kosteikkomaiselle alueelle. Tutkimuksessa selvitettiin kosteikkoalueelle istutettujen perennojen menestymistä ja verrattiin sitä kirjallisuudesta selvitettyihin kyseisten lajien elinkiertostrategian piirteisiin. Samalla kuvattiin alueen spontaania ruohovartista kasvillisuutta ja verrattiin eräiden spontaanien lajien menestymistä näiden lajien elinkiertopiirteisiin. Vallitsevien elinkiertostrategioiden perusteella arvioitiin kasvillisuuden sukkession vaihetta tutkimusalueella. Lajien menestymisen mittareina käytettiin lajin paikallisten esiintymien yleisyyttä, yleistä peittävyyttä ja peittävyyttä paikallisissa esiintymissä. Vertailut tehtiin perennoilla erikseen istutusalueilla ja kontrollialueilla. Kosteikkoalueen 23 perennalajista 19 oli säilynyt ja näistä 12 oli runsastunut tai säilyttänyt asemansa. Spontaaneja ruohovartisia kasveja tunnistettiin yhteensä 88 taksonia 66 suvusta. Perennojen yhteenlaskettu peittävyys oli 57 % tutkimusalueesta, kun spontaanien lajien yhteenlaskettu peittävyys oli yli 90 %. Molempia ryhmiä hallitsivat pääasiassa muutamat heinä- ja sarakasveihin kuuluvat lajit. Kasvillisuus oli vesiaihealueen eri osissa vaihtelevaa, paikallisesti usein yksipuolista ja yhden lajin hallitsemaa. Elinkiertopiirteistä kilpailevuus, kasvuston maksimikorkeus ja kasvullinen leviävyys vaikuttivat positiivisesti varsinkin perennojen menestymiseen istutusalueilla. Kontrollialueiden perennoilla sekä spontaaneilla lajeilla vaikutukset olivat samantyyppisiä, mutta heikompia ja epävarmempia. Ruderaalisuus vaikutti negatiivisesti kontrollialueiden perennojen paikalliseen peittävyyteen. Stressinsietokyvyllä ei ollut vaikutusta lajien menestymiseen. Viikinojan kasvillisuuden sukkession pääteltiin olevan pitkälti edennyt vaiheeseen, jossa kilpailijalajit hallitsevat yhteisöä ja ruderaalityyppiset lajit ovat syrjäytyneet. Useat perennalajit näyttivät levinneen Viikinojalle paitsi istutuksista, myös läheisistä luonnonpopulaatioista. Perennaistutusten tarpeellisuus luonnonmukaisessa viherrakentamisessa voidaankin kyseenalaistaa, kun kyse on luonnossa yleisistä lajeista ja pitkän aikavälin tähtäimestä. Lyhyellä aikavälillä ja käytettäessä luonnossa harvinaisia lajeja istutusten vaikutus on suurempi.

No abstract

Development of container cultivation methods for arctic bramble (Rubus arcticus L.) is currently underway. The aim of this study was to evaluate Sphagnum moss and two substrate mixes containing peat and coir or perlite as alternatives for a pure peat substrate in arctic bramble container cultivation, with particular interest on Sphagnum moss. The experiment was conducted in plastic high tunnel in plant towers with three planting levels (Top, Middle, Bottom). The substrates used were unfertilised peat (UP), an UP and perlite mix (80/20 by dry loose volume) (UPP), an UP and commercial coir mix (50/50) (UPCoir) and unfertilised Sphagnum moss (SM). Plant vigour was higher in SM compared to UP and UPP, while total fruit yield, mean fruit weight and individual drupelet weight were higher in SM compared to UPP. Both plant vigour and fruit yield were substantially reduced on Middle and especially Bottom level, compared to the Top level of plant towers. Water retention measurement of pure substrate materials showed higher air volume content in SM compared to UP or pure coir material. We conclude that Sphagnum moss is a highly promising substitute for peat as a substrate in arctic bramble container cultivation.