In 1968, thyroid glands were obtained from young dairy animals born and raised in the areas of various Agricultural Societies of Finland. Breed, sex and carcass weight were recorded for each case. The thyroids were weighed and preparations made for the histological examination. The relative proportions of epithelium (E %), colloid (C %) and stroma (S %), and the height of the epithelial cells (Eμ), were estimated with histometric methods, and the absolute amount of epithelial tissue in grams per gland (Eg) was calculated. The relative size of the follicles (FN) was also determined. The glands were classified, on the basis of prevailing histological characteristics, into activity groups indicated by numbers from 1 (low) to 6 (high). The glands in groups 5 and 6 were considered histologically as abnormal. The data included both Ayrshires (375 ♂ and 239 ♀) and Finncattle (276 ♂ and 234 ♀), and was characterized by the following mean and range values: carcass weight 66.6 kg (7—214), thyroid weight 12.95 g (2.1—130.0), E % 26.1 (14.4—88.2), C % 70.2 (4.1—85.1), S % 3.7 (0.9—14.6), Eμ 5.0 (2.2—22.5), Eg 3.77 (0.44—98.15), FN 21.9 (9.0—84.7), histological activity 3.0 (1—6). Data obtained from the Ayrshire herd of the Viik Experimental Farm was used as a control material for this study. The correlation study revealed that breed and sex had very little effect on the various thyroid characteristics. Carcass weight, on the other hand, correlated significantly with all other thyroid characteristics except the E %. In order to evaluate the geographic distribution of goitre the data was divided into 15 groups according to the Agricultural Society in whose area the animals were born and raised. Effect of carcass weight on the weight, Eg, and histological activity of the thyroid was first eliminated (e.g. by calculating the deviations from the respective control values) before the 15 groups were comparable with each other. Investigations revealed that the thyroid weight, Eg, and E % were raised and the percentage of histologically abnormal glands was high in the Agricultural Societies of the District of Nyland & Nyland’s Swedish, the District of Tavastland, East-Tavastland, the District of Mikkeli, and North-Karelia. On the other hand, hardly any or no signs of goitre were found in the Agricultural Societies of Satakunta, Tavastland-Satakunta, and Kuopio. Attention was also paid to the consumption of iodized mineral salt mixtures by cattle in the various Agricultural Societies. The extent of variation found in the consumption rate was not, however, large enough to explain satisfactorily the differences in the goitre incidence. Since the mean consumption rate in whole Finland in 1967 was only 1/3 of that of the control herd, it is concluded that the amounts of supplemental iodine in the cattle rations should be considerably increased.
Tutkimus käsitteli tärkkelyksen entsymaattiseen hydrolyysiin vaikuttavia tekijöitä. Oleellisinta siinä olivat vehnä-, ohra- ja kaurajauholla suoritetut kypsytyskokeet. Tutkimuksessa todettiin seuraavaa: Jauhojen kypsyysasteen ja tärkkelysjyvästen mekaanisesti tapahtuneen särkymisasteen arvosteluperustana amyloglukosidaasimenetelmä on polarisaatio- ja kongopunamenetelmiä parempi. Entsyymimenetelmä sopii kvantitatiiviseen määrittämiseen, mikroskooppimenetelmät vain summittaiseen arvioimiseen. Amyloglukosidaasi hydrolysoi puhtaasta viljantärkkelyksestä ilman liisteröimiskeittoa vain 11—13 %, herneen- ja perunantärkkelyksestä vielä vähemmän. Liisteröiminen saa aikaan täydellisen hydrolyysin. Myös jyvästen mekaaninen särkeminen lisää pienessä määrin niiden etsyymiherkkyyttä. Mahalaukun olosuhteita jäljittelevä pepsiini-suolahappo käsittely ei muuta vehnäneikä perunantärkkelystä amyloglukosidaasille herkemmäksi. Jo noin 20 %:n vedenlisäys ja kuumentaminen autoklaavissa 120°:ssa saa aikaan vehnä-, ohra- ja kaurajauhossa tärkkelyksen lähes täydellisen herkistymisen entsyymille, vaikka näin pieni vesimäärä ei aiheuta havaittavaa paisumista tärkkelysjyväsissä. Ylipäänsä kypsytysmenetelmä on järjestettävä sellaiseksi, että käsiteltävä erä kokonaisuudessaan kuumenee liisteröimislämpötilaan ja samalla siinä säilyy tietty vesipitoisuus. Sekä kuivauskaapissa että autoklaavissa 1 ilmakehän ylipaineessa jauhona kypsytetty, kuivattu ja jauhettu vilja menettää varastoitaessa entsyymiherkkyyttään. 4 kk:n varastointi alensi sitä noin 25 %:Ila. Huhmarointi palauttaa entsyymiherkkyyden ennalleen. Raakaan jauhoon huhmaroinnilla on paljon pienempi vaikutus. Kirjoituksessa käsitellään lisäksi kysymystä, sopisiko kypsytetty viljarehu lypsylehmille sokerirehun korvikkeeksi.
Helsingin yliopiston kolieläinlieteen laitos Saapunut 16. 1. 1970 Minkkien rehuvalioon sisällytetään tavallisesti 10-20 % viljarehua. Viljan jyvien tärkein ravinne on tärkkelys ja ruoansulatusentsyymit hajottavat sitä paljon nopeammin, kun tärkkelysjyväset on ensin märkänä kuumentaen kypsytetty (Salo ym. 1970 Tärkkelyksen sulavuusprosentti ei vielä ilmaise, suuriko osa tärkkelyksestä on hajonnut eläimen omien ruoansulatusentsyymien avulla ja imeytynyt glukoosina, suuriko osa on
scite is a Brooklyn-based organization that helps researchers better discover and understand research articles through Smart Citations–citations that display the context of the citation and describe whether the article provides supporting or contrasting evidence. scite is used by students and researchers from around the world and is funded in part by the National Science Foundation and the National Institute on Drug Abuse of the National Institutes of Health.
customersupport@researchsolutions.com
10624 S. Eastern Ave., Ste. A-614
Henderson, NV 89052, USA
This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.
Copyright © 2024 scite LLC. All rights reserved.
Made with 💙 for researchers
Part of the Research Solutions Family.