This article examines the transition from a public service radio monopoly to a more liberal and diverse radio culture in Finland. In addition, the Zeitgeist of local radio culture and a theoretical framework for three separate stages of Finnish radio between 1980 and 2005 is presented. We argue that considerable changes can be discerned in the radio content, which had a distinct impact on the use of music and the way of speaking on radio programmes. The changes are studied mainly from the perspective of broadcasting rock music, its reception among young audiences and the ensuing public discussion. Two key commercial radio stations are discussed, likewise the change in their content towards a streamlined, American-style format radio. The current radioscape is assessed from the perspectives of commercial and public service radio.

Rock-kulttuuri ja suomalaisen radiopolitiikan muutosSuuri rakenteellinen murros suomalaisessa radiotoiminnassa tapahtui vuonna 1985, kun kaupallinen radio aloitti toimintansa ja Yleisradio menetti sen myötä monopoliasemansa. Taustalla oli pitkäaikainen kehitys, jonka tuloksena syntyi kaksi radiotoiminnan tyyppiä ja tekemisen tapaa. Tämän kaksijakoisen historian tunnetuimmat esimerkit olivat eurooppalainen julkisen palvelun lähetystoiminta ja yhdysvaltalainen kaupallinen radio.Suomessa radiotoiminta kehittyi jo varhain eurooppalaisen mallin mukaisesti. Vuonna 1926 perustetulla Yleisradiolla oli radiotoiminnan monopoli puolen vuosisadan ajan vuodesta 1935 vuoteen 1985, jolloin Valtioneuvosto myönsi kokeiluluontoisesti kahdeksi vuodeksi toimiluvat 22 paikallisradiolle.Uudet radiot toimivat pääosin mainostuloilla, eli ne olivat kaupallisia. Luvan saamisen keskeisenä ehtona oli paikallisuus, mikä oli poliittisesti helpompi hyväksyä kuin puhtaasti kaupallinen toimintaajatus. Tuolloin oli vaikea kuvitella, että suppealla kuuluvuusalueella operoivat radiot olisivat mitenkään hätyytelleet YLEn valta-asemaa. Uusiin radioihin liitettiin silti suuria toiveita: niiden odotettiin edistävän kansalaisten itseilmaisua ja osallistumista. Suomalaisen radiomaiseman muutos oli aluksi sananvapauden ihanteiden sävyttämää. (Ks. Jyränki 1969: 34;Hujanen 1993.) Muutos merkitsi sitä, että julkisen palvelun Yleisradion yksinoikeus radiolähetyksiin päättyi ja sen rinnalle ilmaantui amerikkalaismallinen radiotoiminta. Radion muutosta on yleensä kuvattu deregulaation eli säätelyn purkamisen käsitteellä. Tarkkaan ottaen kyse ei ollut vain siitä, sillä suomalaista radiotoimintaa säädeltiin edell een ja säädellään vielä nykyisinkin. Tässä mielessä olisikin asiallisempaa puhua reregulaatiosta eli radiota koskevan säätely järjestelmän muutoksesta ja uudelleen muotoutumisesta (vrt. Hujanen 2001).Radiota koskeva lainsäädäntö muuttui sallivamrnaksijajossain määrin moniarvoisemrnaksi. Yleisradion monopolistinen viestintämalli sai rinnalleen kaupallisten markkinoiden saneleman radiotoiminnan ohjailun. Keskeistä radiotoiminnan muutoksessa olikin juuri demonopolisoituminen, Yleisradion yksinvallan vähittäinen loppuminen.

No abstract

No abstract

Artikkeli lähtee huomiosta, että 1900-luvun alun Suomessa oli laaja musiikin alue elitistyvän taidemusiikin (highbrow) ja tanssimusiikin (lowbrow) välissä. Tämä ’middle-music’ eli keskimusiikki koostui monista eri alalajeista, joiden tausta oli 1800-luvun helppotajuisessa konsertti- ja käyttömusiikissa: ravintoloiden orkesterimusiikissa, torvisoitossa, kotimusiikissa, kuorolaulussa ja jopa koululauluissa. Musiikillisesti keskimusiikin tyyli kiteytyi salonkiorkesterien sovituskäytännöissä ja ohjelmistossa, jota hallitsivat tunnelmakappaleet sekä fantasiat ja potpurit erilaisista näyttämöllisistä ja kansallisista aiheista. 1900-luvun alussa keskimusiikin keskeistä kasvualustaa olivat mykkäelokuvien säestysmusiikki sekä iltamien juhlamusiikki. Niiden ohessa tarjontaa monipuolistivat vernakulaaristen kielisoitinten (sitra, mandoliini, balalaikka, kitara) varaan rakentuvat orkesterit. Artikkelin toinen puoli koostuu laajasta ekskurssista. Sen aiheena on varieteemusiikin kotouttaminen osaksi arvostettua kansallista konsertti- ja iltamatoimintaa. Päähenkilönä on saksalainen muusikko ja musiikkikauppias Josef Binnemann (1865–1942). Hän toimi aktiivisesti Helsingissä 1890-luvulta alkaen sitran, mandoliinin ja kitaran soitonopettajana ja populaaristajana.