KIRJOITUSVIRPI SIPOLA Sairaalapapin asiantuntijuus sairaalasielunhoitotyössä: Sairaalapapin, hoitotyöntekijän ja potilaan näkökulma Johdanto Työ terveydenhuollossa on asiantuntijoiden toteuttamaa moniammatillista yhteistyötä. Terveyden-ja sosiaalihuollon henkilöstön ammatillisesta koulutuksesta ja pätevyydestä säädetään laeissa ja asetuksessa. Lain avulla varmistetaan, että terveydenhuollossa työskentelevällä henkilöllä on tehtävään sen edellyttämä koulutus, pätevyys ja valmiudet ja että hänellä on oikeus käyttää ammattinimikettä (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1996/559). Toimintaa valvoo sosiaali-ja terveysalan lupa-ja valvontavirasto.Terveydenhuollon ammateissa tarvittavia pätevyysvaatimuksia ovat määritelleet myös ammattiliitot. Hoitotyön ammattilaisilta edellytetään laaja-alaista osaamista ja taitoa hyödyntää tieteelliseen näyttöön perustuvia, eettisesti ja taloudellisesti kestäviä toimintatapoja (Sairaanhoitajaliitto, 2004, 4). Lisäksi edellytetään kykyä vaativaan ja monimutkaiseen päätöksentekoon (International Council of Nurses, 2007). Tutkimuksissa todetaan, että hoitotyön asiantuntijoilla tulisi olla osaamista hoidon laadun parantamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen (LaSala ym., 2007, 262).Sairaalapappi ei ole terveydenhuollon ammattihenkilö, mutta jo hyvin varhain sairaalasielunhoitotyötä tekevät papit havaitsivat, että ammatin har-

Tutkimuksessa kuvataan sairaalasielunhoitajan asiantuntijuutta ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimusaineisto kerättiin sairaalasielunhoitajilta (n=83) sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi Likert-asteikollisia sielunhoitotyön asiantuntijuuteen liittyviä kysymyksiä ja niihin liittyviä taustatietoja. Keskustelussa potilaan kanssa sairaalasielunhoitajat käsittelivät pääasiassa sairastumista, elämänkriisejä ja surua. He työskentelivät enimmäkseen kuunnellen, myötäeläen, ottamalla vastaan potilaan tunteita ja keskustellen. Keskeiset tavoitteet sielunhoitotyössä olivat toivon ylläpitäminen ja ihmisarvon vahvistuminen, sekä potilaan turvallisuuden tunteen lisääntyminen. Työssään tärkeimmiksi asioiksi potilaalle sairaalasielunhoitajat arvioivat mahdollisuuden keskustella, mahdollisuuden keskustella peloista sekä tuen surussa ja hoitajille mahdollisuuden kriisitukeen, hengellisen asiantuntija-avun ja sielunhoidollisen tuen potilaalle. Keskeiset työtehtävät olivat keskusteluapu, tuki kuoleman kohtaamisessa ja surevien tukeminen. Sairaalasielunhoitajat arvioivat olevansa luotettavia, rauhallisia ja asiakaslähtöisiä. Heille tärkeimmät arvot työssä olivat sielunhoidettavan kunnioittaminen, itsemääräämisoikeuden ja vakaumuksen tukeminen. Terveydenhuollon yksikkö tai lisäkoulutus ei vaikuttanut merkittävästi sairaalasielunhoitajien työmenetelmiin, tavoitteisiin tai käsitykseen työtehtävistä. Potilaan tukeminen tunteiden tunnistamiseen ja käsittelyyn sekä eettisten kysymysten käsittely lisääntyivät työkokemuksen kasvaessa.