Kohti transkulttuurista mediaosaamista korkeakoulutuksessa

Abstract

Kansainvälisten korkeakoulututkintoa suorittavien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt merkittävästi Suomessa (Tilastokeskus 2016). Opiskelijoiden arki toteutuu usein transkulttuurisina eli ylikulttuurisina mediasuhteina mobiilisti verkossa, kuten peliyhteisöissä ja muissa harrasteyhteisöissä. Henry Jenkins, Mizuko Ito ja danah boyd (2016) puhuvat verkottuneesta osallisuuden kulttuurista, jonka käytänteet ovat sekä lokaaleja että globaaleja. Artikkelissamme kysymme, miten transkulttuurisia mediasuhteita voidaan edistää opetuksessa osaksi mediaosaamista. Millaista mediaosaamista tällöin rakentuu? Tutkimuskirjallisuudessa ei ole juuri pohdittu transkulttuurisia kysymyksiä suhteessa mediataitoihin tai mediakasvatukseen. Avaamme keskustelun kokoamalla tutkijoiden näkökulmia transkulttuurisista kompetensseista ja mediakompetensseista, joita peilaamme empiirisen laadulliseen tapausaineistoon. Toimintatutkimus toteutettiin opetuskokeiluna opettajankoulutuksen alueelle sijoittuvassa Erasmus+-rahoitteisessa eMel-hankkeessa (eMel.org) kansainvälisellä maisteriopintojen kurssilla. Lähtökohtana oli kehittää erityisesti sosiaaliseen mediaan kiinnittyviä pedagogisia työtapoja, mutta kurssin ensisijainen tavoite oli edistää opiskelijoiden ymmärrystä ylikulttuurisesta mediaosaamisesta. Aineisto koostuu maisteriopiskelijoiden mediaelämäkerroista ja niiden pohjalta käytyjen ryhmäkeskustelujen koosteista sekä kurssin oppimispäiväkirjoista (N = 18). Tutkimus osoittaa, että kurssilla opiskelijoiden ymmärrys lisääntyi kulttuurisensitiivisenä herkkyytenä mediasuhteisiin ja mediaan. Kulttuurisensitiivisyys näyttäytyi erityisesti informatiivisina, kriittisinä ja eettisinä ulottuvuuksina oppimisessa. Esitämme, että näihin ulottuvuuksiin pohjautuvaan transkulttuuriseen mediaosaamiseen keskitytään nykyistä enemmän etenkin opettajien ja eri alojen ohjaajien koulutuksessa.

Transcultural perspectives in Teaching Children's Horror Films

“…the course. They were asked to reflect on how they felt about their relationship with horror content and scary film experiences and how those experiences had shaped their perception of cinema (on media life study, see Kotilainen, 2001;Koponen & Kotilainen, 2017). In the first assignment after class, the students were asked to read Filipa Antunes´ article 'Children and Horror after PG-13:…”

“…For example, young immigrants face several changes in their media contexts − the first when they enter Western culture and mediated user practices in Europe. Koponen and Kotilainen (2017) are challenging media education, especially in teacher training, in order that the transcultural mediated practices of the young for developing pedagogies as student-centred activities. might be taken seriously.…”

“…This term, which combines the complexity of multimodal texts and cultural diversity, has been little discussed in media education thus far (e.g. Koponen & Kotilainen, 2017). The New London Group provides 'a theoretical overview of the current social context of learning and consequences of social changes for the content (the ´what´) as well as the form (the ´how´)'.…”

“…Greater scholarly attention has recently been paid to the transcultural perspective due to the internationalisation of higher education and increased immigration worldwide, including Finland (e.g. Koponen & Kotilainen, 2017). For example, international doctoral studies and master's degree programmes in media education have been implemented at the universities of Lapland and Tampere.…”