No abstract

Kansainvälisten korkeakoulututkintoa suorittavien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt merkittävästi Suomessa (Tilastokeskus 2016). Opiskelijoiden arki toteutuu usein transkulttuurisina eli ylikulttuurisina mediasuhteina mobiilisti verkossa, kuten peliyhteisöissä ja muissa harrasteyhteisöissä. Henry Jenkins, Mizuko Ito ja danah boyd (2016) puhuvat verkottuneesta osallisuuden kulttuurista, jonka käytänteet ovat sekä lokaaleja että globaaleja. Artikkelissamme kysymme, miten transkulttuurisia mediasuhteita voidaan edistää opetuksessa osaksi mediaosaamista. Millaista mediaosaamista tällöin rakentuu? Tutkimuskirjallisuudessa ei ole juuri pohdittu transkulttuurisia kysymyksiä suhteessa mediataitoihin tai mediakasvatukseen. Avaamme keskustelun kokoamalla tutkijoiden näkökulmia transkulttuurisista kompetensseista ja mediakompetensseista, joita peilaamme empiirisen laadulliseen tapausaineistoon. Toimintatutkimus toteutettiin opetuskokeiluna opettajankoulutuksen alueelle sijoittuvassa Erasmus+-rahoitteisessa eMel-hankkeessa (eMel.org) kansainvälisellä maisteriopintojen kurssilla. Lähtökohtana oli kehittää erityisesti sosiaaliseen mediaan kiinnittyviä pedagogisia työtapoja, mutta kurssin ensisijainen tavoite oli edistää opiskelijoiden ymmärrystä ylikulttuurisesta mediaosaamisesta. Aineisto koostuu maisteriopiskelijoiden mediaelämäkerroista ja niiden pohjalta käytyjen ryhmäkeskustelujen koosteista sekä kurssin oppimispäiväkirjoista (N = 18). Tutkimus osoittaa, että kurssilla opiskelijoiden ymmärrys lisääntyi kulttuurisensitiivisenä herkkyytenä mediasuhteisiin ja mediaan. Kulttuurisensitiivisyys näyttäytyi erityisesti informatiivisina, kriittisinä ja eettisinä ulottuvuuksina oppimisessa. Esitämme, että näihin ulottuvuuksiin pohjautuvaan transkulttuuriseen mediaosaamiseen keskitytään nykyistä enemmän etenkin opettajien ja eri alojen ohjaajien koulutuksessa.