Agricultural peat soils are important sources of nitrous oxide (N 2 O). Emissions of N 2 O were measured from field plots of grass, barley, potatoes and fallow on a peat field in northern Finland during -2002 and in southern Finland in 1999-2002 In the north the mean annual fluxes of N 2 O (with their standard errors) during 2 years were 4.0 (AE1.2), 13 (AE3.0) and 4.4 (AE0.8) kg N ha À1 from the plots of grass, barley and fallow, respectively. In the north there were no significant thaw periods in the middle of winter. As a result, the thawing in the spring did not induce especially large N 2 O emissions. Emissions of N 2 O were larger in the south than in the north. In the southern peat field the mean annual fluxes during 3 years were 7.3 (AE1.2), 15 (AE2.6), 10 (AE1.9) and 25 (AE6.9) kg N 2 O-N ha À1 for grass, barley, potato and fallow plots, respectively. Here, the largest single episodes of emission occurred during the spring thaw each year, following winter thaw events. An emission factor of 10.4 kg N 2 O-N ha À1 year À1 for the N 2 O emission from the decomposition of the peat results from these data if the effect of fertilization according to the IPCC default emission factor is omitted. The direct effect of adding N as fertilizer on N 2 O emissions was of minor importance. On average, 52% of the annual N 2 O flux entered the atmosphere outside the cropping season (October-April) in the north and 55% in the south. The larger N 2 O fluxes from the peat soil in the south might be due to the more humified status of the peat, more rapid mineralization and weather with more cycles of freezing and thawing in the winter.

The official variety trials at Rovaniemi, Finland (66.58°N, 26.01°E) in 1980–2017 show a substantial increase in dry matter yields (DMY) of timothy (Phleum pratense), meadow fescue (Festuca pratensis) and tall fescue (Festuca arundinacea), coinciding with a 156 °Cd increase in the average growing season Tsum and a 461 °Cd decrease in the average winter frost sum for the same period. The annual DMY of timothy was 3128, 4668, 8385 and 9352 kg ha-1 in the periods (P) 1980–1989 (P1), 1990–1999 (P2), 2000–2009 (P3), and 2010–2017 (P4). The first cut yielded 1792, 2166, 4008 and 4473, and the second cut 1337, 2503, 4378 and 4879 kg ha-1, respectively. Yields of meadow fescue followed a similar pattern. The first cut was about ten days and the second cut about one week earlier on P4 than on P1. Shorter snow cover period, milder winters, higher live ground cover of timothy in spring, and higher temperature sum during the growing season were most likely responsible for the yield increase. The results indicate a strong impact of climate change on DMY of perennial forage crops in the north.

Luomuperunan viljellyssä edellytetään luonnonmukaisesti tuotetun sertifioidun siemenperunan käyttöä, mikäli siementä on saatavissa. Tutkimushanketta aloitettaessa vuonna 2003 sertifioidun luomusiemenen tuotantoalaksi oli ilmoitettu 1,5 ha. Kasvitautien otaksuttiin olevan suurin este siemenperunan tuotannon lisäämiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa pahimmat luomusiemenperunan tuotannon esteenä olevat kasvitautiongelmat, kehittää, testata ja soveltaa käytäntöön viljelyteknisiä ratkaisuja tautien, etenkin perunaruton, hallitsemiseksi luomuperunan tuotannossa. Tutkimuksen tausta-aineistoksi hankittiin Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksesta luomuperunaa viljelevien tilojen viljelytiedot vuosilta 2001-2005. Lohkotiedoista kartoitettiin tuotannon laajuus, alueellinen jakautuminen, perunan esikasvit ja poimittiin tilat tarkempaan tutkimukseen. Tähän saatiin 28 tilaa, joilla selvitettiin kasvitautiongelmien merkitystä ja hallintatoimenpiteitä. Tilakäyntien yhteydessä 2003 ja 2004 seurattiin perunaruttoepidemioiden alkamista ja etenemistä ja pyrittiin selvittämään taudin primaariset tartuntalähteet. Toukokuussa 2004 ja 2005 kerättiin siemenperunanäytteitä tiloilla tuotetuista ja ostosiemenistä siemenperunan terveydentilan selvittämiseksi istutusvaiheessa. Vuonna 2003 ja 2004 tutkittiin 7 kenttäkokeissa 5 koepaikalla, voidaanko kasvuston ilmavuuden lisäämisellä estää tai hidastaa perunaruton etenemistä. Vuosina 2004 ja 2005 luomuperunatiloilla toteutetuissa ruutukokeissa selvitettiin, vähentääkö varsien mekaaninen hävittäminen mukularuttoa. Perunaseitin biologisen torjunnan tehokkuutta tutkittiin kenttäkokeessa Jokioisissa 2003-05. Luomuperunan viljelyala väheni tutkimusjakson aikana 500:sta 400 hehtaariin. Viljelijöitä oli noin tuhat, joista alle sadalla peruna-ala oli yli yhden hehtaarin. Ylivoimaisesti pahin tautiongelma oli perunarutto. Perunaseitti ja perunarupi koettiin tiettyjen lohkojen ja lajikkeiden ongelmaksi. Perunaruton hallinnan kannalta varsinkin kasvinviljelytiloilla viljelykierroissa oli puutteita. Perunan esikasvi oli usein peruna tai viherlannoituskasvi. Viherlannoituksesta peruna sai liikaa typpeä. Kasvustot olivat reheviä ja perunarutto tuhosi varret ennen kuin mukulasato oli kasvanut kauppakelpoiseksi. Lohkoilla, joilla edellis vuonna oli viljelty perunaa, rutto ilmaantui usein pesäkkeinä, joissa ilmeisesti maasta tartunnan saaneet alalehdet tuhoutuivat ensimmäisenä. Näiltä lohkoilta tauti levisi noin 1-2 viikon viiveellä niillekin lohkoille, joilla noudatettiin viljelykiertoa. Siemenperunasta ei löydetty ruttoa, eikä tiloilla todettu komposteja tai hoitamattomia jätekasoja. Sertifioidussa siemenessä esiintyi paljon harmaahilsettä tiloilla tuotettuun siemeneen verrattuna. Kasvuston ilmavuuden parantaminen riviväliä kasvattamalla ei vähentänyt merkittävästi ruton tuhoisuutta. Varsien hävittäminen mekaanisesti ruttoepidemian alussa ei vähentänyt mukularuton määrää sadossa. Niitosta aiheutunut sadonalennus oli 20-60%. Biologinen torjuntavalmiste perunaseittiä vastaan vähensi versolaikun määrää, mutta ei lisännyt satoa. Rutto-ongelma vähenisi merkittävästi, jos luovuttaisiin perunan viljelystä perunan jälkeen, sovitettaisiin liukoisen typen määrä perunan tarpeiden mukaiseksi ja siirryttäisiin viljelemään nykyistä kestävämpiä lajikkeita.

Maatalouden toimintaympäristö muuttuu koko ajan. Maatalouden rakennemuutosten ja tukipolitiikanuudistusten vuoksi maatilojen määrän ennustetaan vähenevän voimakkaasti. Lisäksi toiminta keskittyyja tilakoko kasvaa Lapin läänin alueella.Yrittäjän ikä, tilan kannattavuuden lasku sekä tuotantovälineiden uusimisen tarve vaikuttavatyrittäjän mahdollisuuksiin tai halukkuuteen jatkaa maatilan toimintaa tai etsiä uusia tuotantovaihtoehtoja.Maataloudesta luopuvilla tiloilla on yleensä paljon sekä fyysisiä että henkisiä resursseja harjoittaauutta elinkeinotoimintaa. Tulevaisuuden ennakointiin ja eri tekijöiden yhteisvaikutusten arviointiin japäätöksentekoon yrittäjä kaipaa usein asiantuntijoiden tukea.Multimaaseutu hanke tukee maatiloja ja maaseutuyrityksiä selvittämällä tulevaisuuden toimintavaihtoehtojaja antamalla neuvoja uuden toiminnan käynnistämisessä. Neuvonnan ja tutkimuksen parissatyöskentelevät asiantuntijat muodostivat hankkeessa tiimejä, joissa tutkimustieto ja käytännönosaaminen palvelivat yritystoiminnan kehittämistä. Samalla luotiin yhteistyömallia, joissa asiantuntijajatutkimusorganisaatiot kytkettiin entistä tiiviimmin uusien toimialojen ja yritystoiminnan kehittämiseen.Tällaisessa tiimityöskentelymallissa voidaan tutkimustakin suunnata uusiin haasteisiin ja parantaasen vaikuttavuutta. Neuvonnan ja tutkimuksen räätälöimä toimintasuunnitelma on hyvä startti uuteenyrittäjyyteen.Hankkeen aikana on selvinnyt, että on tarkoituksenmukaista tehdä toimialaselvityksiä, jotka tukevathankkeen toteuttamista tuottamalla informaatiota ja antamalla välineitä kehittämistyöhön. Peltojabioenergiaselvityksen tavoitteena oli tutkia Lapissa menestyvien peltokasvien soveltuminen biokaasutuotannonraaka-aineeksi sekä biomassan että laadun osalta. Peltoenergiatutkimuksessa erilaistenkasvien tuottokykyä verrattiin ruokohelpeen. Lisäksi selvitettiin laajemmin bioenergian käyttömahdollisuuksia.Maaseutumatkailu on kehittyvä toimiala Lapissa. Matkailu liittyy lähes kahteen kolmasosaankäynnistyvistä yrityshankkeista. Selvityksen tavoitteena oli laatia toimintamalleja matkailupalveluidentuotantoon sekä osoittaa kannattavuuden edellytykset ja menestystekijät. Lisäksi selvitettiinemolehmätuotannon ja lihan jatkojalostuksen reunaehtoja ja toteuttamis- ja kannattavuusedellytyksiäkoko tuotantoketjussa. Toimialaselvitysten hyöty kohdistuu ensisijaisesti hankeyritysten kehittämiseen,mutta tieto on jatkossa hyödynnettävissä myös muiden maaseutuyritysten toiminnan kehittämisessä.

The objective of this study was to investigate the effects of storage ageing on the emergence, stem and tuber number and yield of potato grown at the MTT Lapland Research Station in Rovaniemi in the Arctic Circle (66°35'N). Three varieties, Puikula, Tanu and van Gogh, differing in earliness and storing properties, were used. Two sprouting treatments in the spring, i.e. varietal optimum and control with no sprouting, and four storage treatments, i.e. autumn, mid-winter, autumn and winter and control, were applied. A split-split-plot design was used. The emergence, stem and tuber numbers and yield were determined. Storage ageing enhanced the emergence up to 6 days depending on the cultivar and spring sprouting treatment. The tuber yield also increased by approx. 8 tn ha -1 . The stem and tuber numbers were not affected by winter ageing. However, the enhancement in emergence and increase in tuber yield were not high enough to compensate for the need for proper spring sprouting. According to this study, storage ageing cannot replace proper sprouting.