No abstract

Artikkeli erittelee erilaisia diskursseja, joissa Kalevalaa ja kansanperinnettä käsiteltiin neuvostokarjalaisessa suomenkielisessä lehdistössä vuosina 1928–1958. Aineisto koostuu etupäässä kirjallisuus- ja sanomalehdistöstä. Aineistossa tunnistettavassa Kalevala perinnetekstinä -diskurssissa Kalevalaa käsitellään perinnettä edustavana objektina, johon on vaadittavissa jonkinlainen oikeus. Tästä omistusoikeudesta puhutaan omistajuusdiskursseissa. Niissä omistajuutta oikeutetaan mm. sen pohjana olevan runouden alkuperäisten esittäjien kansallisuuden perusteella, joka määriteltiin eri aikoina eri tavoin. Menneisyysdiskurssissa puolestaan käsitellään mm. Kalevalassa tavattavaa kansanperinnettä teksteinä menneisyydestä, mikä puolestaan mahdollistaa Kalevalan edustaman kansanrunouden retorisen käytön yhtäältä analogiana, toisaalta kontrastina neuvosto-olojen myönteisessä arvottamisessa nykyaikaa korostavassa moderniteettipuheessa. Artikkelissa nostetaan myös esiin, kuinka diskurssit limittyvät keskenään. Diskurssien todetaan olevan reaktioita Suomessa ja muualla porvarillisessa lännessä vallitsevaan keskusteluun ja toisekseen kumpuavan suurelta osin Neuvostoliiton ja Neuvosto-Karjalan historiallisista ja poliittisista vaiheista ja kehityskuluista.

Joonas Ahola Juusto ja madot (italiankielinen alkuteos 1976) kertoo, kuinka omaperäinen itsenäisesti ajatteleva mylläri Domenico "Menocchio" Scandella joutuu Concordiassa Italiassa vuonna 1584 inkvisition hampaisiin. Perusteellisissa inkvisitiotutkimuksissa hän kertoo auliisti maailman ja Jumalan olemukseen liittyviä käsityksiään, jotka poikkeavat jyrkästi kirkon hyväksymistä: Inkvisiittori: Ne enkelit, jotka sinusta ovat Jumalan palvelijoita maailman rakentamisessa, loiko heidät Jumala välittömästi vai kuka? Menocchio: Luonto sai ne aikaan maailman täydellisimmästä substanssista, samoin kuin juustosta syntyy matoja, mutta ulos tullessaan ne saavat tahdon, älyn ja muistin Jumalalta, joka siunaa ne. (s. 118.

No abstract

No abstract