In this article, we introduce a linguistic approach to studying affectivity as a fundamental feature of news journalism. By reconceptualising affectivity beyond emotive storytelling, intentional stance-taking or evaluative expression, we propose a methodology that highlights how conventions related to mediating, modulating and managing affectivity permeate journalistic genres. Drawing from conversation analysis, Bakhtinian theory of language as dialogical and notion of affective meaning-making, we investigate how selected linguistic forms and structures – namely evidential and epistemic modals and lexical items signalling affective intensity (such as emotive and evaluative words and metaphorical expressions) – participate in affective meaning-making in news journalism. A scalable computational methodology is introduced to study multiple linguistic structures in conjunction. In investigating a case study – the news reporting and commentary on a highly charged, year-long political conflict between the right-wing conservative government and the trade unions in Finland (2015–2016) – the approach allows a focus on the ways in which affectivity operates in journalistic texts in response to both generic expectations of the audience and journalistic conventions. Our findings include identification of the intertwining of strategic rituals of objectivity and emotionality, recognition of metaphoricity as a key source of affectivity and detection of different news article types having their own conventions for managing affectivity. We also observe a connection between emotive and evaluative words and the grammatical constructions used to express degrees of certainty, which suggests these modal constructions play an important part in how affectivity informs journalistic texts.

Sosiaalisen median alustat ovat länsimaissa keskeisiä poliittisen viestinnän ja julkisuuden areenoita. Vaikka nopeiden mediaympäristössä tapahtuvien muutosten merkityksiä politiikalle on tutkittu paljon, tiedetään yhä vähän siitä, mikä merkitys dataistuneella tietoympäristöllä on poliitikkojen arjelle. Artikkelissa ilmiötä lähestytään kysymyksenä politiikan syvästä medioitumisesta. Syvän medioitumisen ymmärtäminen on tärkeää, jotta uusien media- alustojen asemaa ja valtaa politiikassa voitaisiin paremmin ymmärtää. Tämän tutkimiseksi artikkeli tarkastelee suomalaisten politiikassa toimivien nuorten tuottamia mediapäiväkirjoja ja niitä koskevaa haastattelupuhetta. Aineiston analysoinnissa hyödynnetään datakäytännön käsitettä, joka tekee näkyväksi käyttäjyyden suhteen alustojen rakennepiirteisiin. Artikkelissa esitetään, että dataistuneessa mediassa alustojen rakennepiirteet tuovat poliittiseen arkeen reunaehtoja. Reunaehdot eivät ole pakottavia, vaan käytännöillään poliitikot neuvottelevat niiden roolista.

Collective bargaining has been under great pressure in Finland and Europe, including demands for increased wage competitiveness and reductions in public sector spending. This article showcases how relatively gender-equal states with strong corporatist traditions, such as Finland, may align with neoliberal austerity policies that have gendered implications, even when gender equality becomes a prominent issue in a policy debate. This article analyzes the case of the Competitiveness Pact, a recent policy reform to lower labor costs initiated by the Finnish government and negotiated with labor market parties. This analysis combines affect theory and a policy-constructivist approach to analyze the positions and documents produced by the government and labor market parties during the Competitiveness Pact negotiations. We identify problem representations regarding national competitiveness and suggest that the problem representations constructed anticipatory regimes that focused on potential future threats and crises, especially those related to the public sector, which was portrayed as a source of potential crisis and a threat to the masculine export sector. The article shows how neoliberal economic and governmental policies exacerbate gender inequality in the labor market with the consent of trade unions.This is an open access article under the terms of the Creative Commons Attribution License, which permits use, distribution and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited.

Artikkelissa tarkastellaan sitä, millaisia merkityksiä haavoittuvuudelle on annettu datavetoista yhteiskuntaa ja digitaalista subjektia koskevassa tutkimuskirjallisuudessa. Artikkeli perustuu kirjallisuuskatsaukseen, joka on tehty vuosina 2015–2020 ilmestyneistä haavoittuvuutta datafikaation kontekstissa käsittelevistä tieteellisistä julkaisuista. Kirjallisuushaut tehtiin yhteiskuntatieteiden alojen keskeisistä tietokannoista ja digitaalisista kirjastoista. Hakujen pohjalta tutkimuskirjallisuus järjestettiin neljään teemakokonaisuuteen: 1) datavalvonnan tuottamat haavoittuvuudet, 2) data tietämisen tapana ja osallisuutena, 3) digitaalisten subjektien kategorisointi ja näkyvyyden säätely sekä 4) haavoittuvuus suhteessa autonomiaan ja ontologiaan. Kartoitetun tutkimuskirjallisuuden perusteella datan kerääminen ja digitaaliset toimintaympäristöt tuottavat haavoittuvuutta, joka ilmenee niin subjektien muotoutumisessa, näkyvyydessä, kategorisoinnissa, osallisuudessa, suhteissa kuin digitaalisen olemassaolon ontologisessa luonteessa. Artikkelissa esitetään, että haavoittuvuuden käsitettä olisi hyvä hyödyntää teoreettisena työkaluna, jonka avulla tutkia datafikaatioon liittyviä mahdollisuuksia ja toiminnan ehtoja. Haavoittuvuuden kokemuksellisuutta datasuhteissa voitaisiin lähestyä tunnerakenteena ja eettisenä resurssina.

Poliittisen viestinnän ja julkisuuden muutosta on kuvattu siirtymänä hybridiin mediajärjestelmään, jolle on ominaista erilaisten toimintalogiikoiden sekoittuminen ja toimijoiden välisten rajojen hämärtyminen sisältöjen loputtomassa virrassa. Tässä artikkelissa selvitetään, miten suomalainen media (STT, Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Yle) liikutti vallan virtoja kilpailukykysopimusta koskevassa kamppailussa vuosina 2015–2016 antamalla äänen eri toimijoille. Tutkimus osoittaa, että työmarkkinakontekstissa uutisointi on mediajärjestelmän muutoksista huolimatta hyvin perinteistä. Empiria vahvistaa eliittilähteiden ylivallan ja institutionaalisten valtapositioiden merkityksen: hallitus ja ay-liike ovat kiky-uutisoinnissa selkeitä päätoimijoita, kun taas työnantajajärjestöt, oppositio ja ulkopuoliset asiantuntijat jäävät sivutoimijoiksi, eivätkä kansalaiset juuri pääse ääneen. Hybridin mediajärjestelmän vaikutuksesta voi kuitenkin nähdä viitteitä siinä, miten media antaa toimijoille äänen. Tutkimus osoittaa, että vain yhtä toimijaa lainaavat jutut (monologit) ovat paljon yleisempiä kuin kahta tai useampaa lähdettä siteeraavat jutut. Perinteisen median valta onkin uutisvuon hallinnan valtaa eli yksittäisten toimijoiden puhetekojen rytmittämistä ja kokoamista, joka ei välttämättä ole muodoltaan paljon sen dialogisempaa kuin sosiaalisen median uutisvirta. Se kuitenkin toistaiseksi kokoaa yhteen institutionaaliset valtapelurit, mikä legitimoi sen aseman keskeisenä politiikan näyttämönä.