No abstract

In 2016, the Tampere University of Technology (TUT) Library adopted the new ACRL Framework for Information Literacy for Higher Education to its information literacy education. ACRL encourages libraries to deploy the frames to best suit their own situation and needs and, accordingly, the TUT Library has adapted the frames to better suit the needs of its technical students and researchers. This paper will present the ways in which the TUT Library has adapted the Framework to teaching of information literacy, how partnership with teaching staff members was built through active collaboration, and the initial results of these changes as evaluated by both students and teaching staff.

Watchmen(1987), written by Alan Moore and illustrated by Dave Gibbons, is a 12-part graphic novel that portrays real-life superheroes in a fictional United States of the 1980s. An alternate universe where ordinary people without superpowers were inspired by superhero comics and took on the crime-fighting in tights in the 1940s, the comic portrays an America vastly different from our reality. Since its publication more than two decades ago, the comic has been the subject of extensive study due to its breathtaking narrative structure as well as its acute deconstruction of the superhero genre itself. Indeed, one of the text's most brutal deconstructions comes from the way it addresses superheroic masculinity, from the misogynistic vigilante Rorschach to the emasculated ex-hero Nite Owl. Through its cast of male heroes,Watchmendeconstructs the superhero genre by rewriting masculine tropes such as vigilantism and patriotism and by exposing the inherent contradictions within these gender-bound tropes from the fascist undercurrents of violent patriotism to the often-hinted sexual dysfunction of the costume-fetish variety.

Koleasta marraskuusta huolimatta Tieteiden talolla kuhisi, kun vuosittainen IL-seminaari pää-si jälleen käyntiin. Päivän ensimmäinen keynoteluennoitsija Maria Lassila-Merisalo, Hämeen ammattikorkeakoulun strategisen viestinnän pääl-likkö, herätti runsaasti keskustelua ja haastoi yleisöään pohtimaan, mitä me haluamme netistä lukea, kuka tiedon meille tarjoilee, ja miten voimme olla hukkumatta informaatioon (ja miksi pidämme niin kovasti kissavideoista). Kuka luottaisi mediaan?Maria Lassila-Merisalon avausluento oli kiehtova katsaus nykypäivän suhteestamme mediaan ja uutisointiin etenkin verkossa. Yhä useampi suomalainen on Lassila-Merisalon mukaan kyynistymässä, ja kokee osaavansa itse parhaiten arvioida uutisten todenmukaisuuden. Valeuutisten aikakaudella, jota kuvastavat MV-lehden kaltaiset sivustot, uutisten julkaisukanavien väliset erot hä-märtyvät ja erilaiset uutisia kokoavat verkkosivut nousevat suosiossa.Informaation luotettavuuteen liittyen Lassila-Merisalo esitteli Tuchmanin objektiivisuuden strategista rituaalia, joka havainnollisti sitä, miten lehtijuttu saattaa objektiivisuuden nimissä esitellä aiheesta kaksi vastakkaista kantaa ja antaa molemmille yhtä suuren painoarvon, vaikka esim. tutkimuksista valtaosa olisi aiheesta toista mieltä ja vain marginaalinen osuus kannattaisi toista kantaa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta uutisoidessa tämä objektiivisuuden harha tarkoittaa sitä, että vaikka tutkijat ovat lähes yhtä mieltä ilmastonmuutoksesta, lehtijuttu luo kuvan jossa eri osapuolten kannat ovat ns. yhtä vahvoja.Lassila-Merisalo peräänkuulutti esityksessään lähdekritiikin merkitystä informaatiotulvan keskellä, mutta korosti, että kirjasto ei voi olla yksin vastuussa medialukutaidon opetuksesta. Pohdittavaksi kuulijoille jäikin se, miten voimme ILopetuksen avulla tukea opiskelijoita tunnistamaan faktan fiktiosta ja luotettavan media epä-luotettavasta.

No abstract