The Council of Europe language policy recommends that all European citizens learn at least two foreign languages. If this is put to practice, the methods of endorsing learning and the required profi ciency need to be discussed. Would it suffice for most people just to understand the foreign language? A potentially useful construct is receptive multilingualism: the participants of a conversation each use their native language which the other person understands. Such an approach is not a novelty; it has been favoured in Scandinavian collaboration for a long time. If comprehension were the principle goal of language learning, a language closely related to one's fi rst language or other languages already known would be an economical choice for study. Th us for Finns to learn Estonian, and vice versa, is both useful, due to many contacts, and feasible, due to linguistic proximity. Th is would provide a practical alternative for both parties using a foreign language, usually English

This paper will offer some examples to explain the understanding of closely related languages. The traditional contrastive research in studying Estonian and Finnish has above all been based on similarities which have been studied on the level of, e.g., morphemes. However, resemblance is actually more holistic in nature. A rather new perspective on the intelligibility of closely related languages is that of receptive multilingualism. It refers to such communication where speakers use their L1s and understand the L1s of others. Common elements are often recognized in texts as well: cognates facilitate reading comprehension. The results of various translation tests show that the perceived similarity leads to different comprehension results in single items and in texts. Semantic relationships in phraseological units should also be considered and possibilities of improving mutual intelligibility by utilising semantic regularities will be discussed.Kokkuvõte. Pirkko Muikku-Werner: Ko-tekst ja retseptiivne mitmekeelsus – kuidas soome üliõpilased mõistavad eesti keelt. Tänapäevaseid keeleoskusnõudeid arvestades on mõistlik soodustada lähedaste sugulaskeelte, nagu eesti ja soome keele õppimist. Artikkel esitab näiteid, mis selgitavad arusaamist lähedaste sugulaskeelte vahel. Retseptiivse mitmekeelsuse uuringud sugulaskeele arusaadavusest emakeele baasil lähenevad mõistmisele üsnagi uuest vaatepunktist. Retseptiivne mitmekeelsus tähendab suhtlust, kus kõnelejad kasutavad oma emakeelt ja saavad aru oma kaasvestlejate emakeelest. Selle tähtsaks eelduseks on sarnasuste ärakasutamine holistilisematelt ja mitmekülgsematelt seisukohtadelt, kui seda varem on tehtud; näiteks ei liiguta pelgalt morfeemide tasandil, nagu soome ja eesti keele kontrastiivsed uuringud tavaliselt on teinud. Sarnasus on tegelikult palju holistlikum. Näiteks tekstidest ära tuntud sarnased elemendid lihtsustavad loetu mõistmist. Soome üliõpilaste seas läbi viidud testid näitavad, et tunnetatud sarnasus viib üksiksõnade ja lausetesse paigutatud sõnade tõlkimisel erinevate tulemusteni, mis annab tunnis tust ko(n)teksti olulisusest. Tähelepanu tasub pöörata ka fraseoloogilise ühendi liikmete vahelistele semantilistele suhetele. Nende vaheliste seaduspärasuste vaatlemine võib pakkuda uusi võimalusi lähedase sugulaskeele mõistmise lihtsustamiseks.Märksõnad: sarnasus, retseptiivne mitmekeelsus, sugulaskeeled, eesti keel, soome keel, arusaadavus, tõlketestid

Tiivistelmä. Lähtö-ja kohdekielen samankaltaisuuden vaikutusta oppimiseen on paljon tutkittu. Lisätietoa kaivataan kuitenkin siitä, miten vastaavuuksista hyödytään ilman systemaattista opetusta. Esimerkiksi virolaisten ja suomalaisten keskinäisissä arkikeskusteluissa kunkin osallistujan on mahdollista käyttää omaa äidin-kieltään, josta toinen onnistuu poimimaan yhteisiä elementtejä. Tällainen reseptiivinen monikielisyys kytkeytyy myös tekstien maailmaan: sukukielten toisiaan muistuttavien sanojen tiedetään auttavan luetun ymmärtämistä. Artikkelissa on tarkoitus selvittää, mitä sanoja suomalainen tunnistaa koherentista vironkielisestä tekstistä, onko samankaltaisuus ratkaisevassa asemassa vai tarjoutuuko muitakin selityksiä. Käännöstestin tuloksista tehtyjen havaintojen tukena ovat informanttien omat kuvaukset ymmär-tämisen edellytyksistä.Odotuksenmukaisesti helpoimmin löydetään merkitykset kirjoitusasultaan likeisille vastineille, joita haetaan paitsi nyky kielestä myös vanhahtavista sanoista tai yhteisistä lainasanoista. Aina edes samankaltaisuus ei riitä, jos koteksti ei tue tutuksi toteamista. Kiinnostavaa on se, että mikäli tekstistä kyetään rakentamaan yhtenäi-nen ja mielekäs -ei välttämättä kirjoittajan tarkoittama -jakso, jopa ilmiselvältä vaikuttava sukulaissana poistetaan tai käännetään 'väärin' . Tuloksia arvioitaessa on siis muistettava 'maallikkokääntä-

Tiivistelmä. Viime vuosina on aloitettu viron-ja suomenkielisten puhujien monikielisen vuorovaikutuksen edellytysten selvittämi-nen. Toisiaan muistuttavien kielten keskinäistä suhdetta voidaan tutkia testaamalla, kuinka hyvin sukukieltä ymmärretään äidin-kielen pohjalta, ilman opetusta. Artikkelissa kuvatun tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten vironopintojaan aloittavat opiskelijat osaavat kääntää vironkielisiä lauseita, millaisia strategioita he käyttävät merkitystä etsiessään ja miten petolliset ystävät vaikuttavat tämän päämäärän saavuttamiseen.Testattavina on 27 Itä-Suomen yliopiston suomen kielen opiskelijaa. Heidän käännettävänään on 20 vironkielistä virkettä, jotka eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä tekstiä.Paitsi sanojen samankaltaisuus myös yleistieto, esimerkiksi historiallisten tapahtuminen tuttuus, auttaa tekstin kääntämi-sessä. Lisäksi lausekonteksti edistää oikean tulkinnan syntymistä. Äänteelliset tai semanttiset tekijät eivät välttämättä yksinään riitä erehdyttämään kääntäjää. Sen sijaan petolliset ystävät ovat odotuksenmukaisesti ongelmallisia. Jos lähitekstistä ei saa apua, riski sana johtaa harhaan. Tällöin kirjoittaja voi rakentaa sinänsä mielekkään mutta merkitykseltään oikeasta käännöksestä poikkea van virkkeen.Tutkimustuloksia on tarkoitus hyödyntää pohdittaessa, miten suomalaisia voisi ohjata yksinkertaisten tekstien ja puheen